Lenkkipolun varrelta

Sylvi koiran kanssa lenkkeillessä, tutkitaan kaikki mahdollinen. Puhelin on aina mukana ja niinpä kuvia tulee napsittua omaksi iloksi 

Laitoin nyt tännekin niitä, vaikka eivät ole mitenkään laadukkaita. Koiran kanssa lenkkeillessä on hankalaa liikkua kameran kanssa. Kuvaaminen myös vaikeaa, kun taluttimen päässä riehuu nuori ja hyvin vilkas mopsi. Puhelimella se on helpompaa.

Lahot puunrungot ovat oivaa kasvualustaa sienille ja sammaleille. Etanan maistelema herkkutatti oli näkemistäni vuoden ensimmäinen.

Seuraava oli tuo sydämen muotoinen.

Kuusen runko on kuvattu omalta korkeudelta. Sen luona käymme Sylvin kanssa aamuisin ja käännymme takaisin kotiin. Runko on niin paksu etteivät käteni yllä lähellekään ympäri. Enkä ole ihan pienimmästä päästä (olen 172cm pitkä)

Ikääkin sillä on varmaankin minua enemmän.

Muutama viikko sitten löysimme viimeiset vadelmat. Sylvi rakastaa marjoja, suorastaan ahmii niitä. Ruskea, kahdessa kuvassa oleva kuivaa lehteä muistuttava upea ötökkä, löytyi marja-aronioiden seasta. Palautin takaisin pensaaseen. Tuo pullea ahmatti löytyi syyskuulla Sylvin korvanlehdestä. Oli ahminut itsensä niin täyteen, että oli kiiltävä ja pinta heijasti valoa.

Metsätien varret kaupunki raivasi nyt syksyllä tulevaa hiihtoladustoa varten. Suuren käävän päällä oli linnunpesä. Silmän korkeudella,mutta kesällä niin piilossa,ettei onneksi ollut näkösällä. Kolo on varmaan palokärjen tai tikan tekosia,niitä on täällä mukavasti.

Ei meritähti,mutta metsätähti.

Hassu juurakko

Kävyt valuivat elokuulla pihkaa

Pieni ja kaunis

Tässä vain pieni osa puhelimen kuvista.

Luonto on aina ihmeellinen ja kaunis.

Toivottavasti emme tuhoa sitä suuressa itsekkyydessämme.

Mukavaa viikonloppua ja antoisia kävelyretkiä