Aurinko paistaa ikkunasta tuvan riemunkirjavalle räsymatolle. Mummun pelargoniat hehkuvat punaisen eri sävyissä, joukossa loistaa joku valkoinenkin.
Mummu kulkee kastelukannun kanssa ikkunasta toiseen kastelemassa rakkaita kukkiaan.
Minimummo istuu penkillä,heiluttelee hermostuneena jalkojaan ja näyttää levottomalta.
Lopulta hän rykäisee, kakistelee kurkkuaan ja avaa lähes ehtymättömän sanaisen arkkunsa.
Mummu kipsahtaa ja läikäyttää vahingossa vettä lattialle. Minimummo saa Mummun aina varautuneeksi ja puolustusasemiin. Vaikka ei se juuri mitään hyödytä.
"Se ranskalainen, se presidentti on nyt huolissaan siitä, ettei hyökkääjämaan presidenttiä ajeta nurkkaan liian ahtaalle"
Mummu kuuntelee ja ihmettelee, "Mitenkäs ne nyt ovat siitä huolissaan? Ukrainalaisia tässä nurkkaan ajetaan. Miksi hyökkääjän maasta kukaan haluaa olla huolissaan. Omasta halustaan ne sodan aloitti, pahuuttaan" toteaa Mummu ja näyttää miettivältä.
"Hmmm."..jatkaa Minimummo, "Saksan liittokansleri taitaa olla samoilla linjoilla ja liekö Italiakin..laativat jo rauhansopimussuunnitelmia Ukrainan puolesta.....hmm..
"Turkissa ja Syyriassa syödään Ukrainasta varastettua viljaa, mutta sitäkään ei julkisesti juuri tuomita. Turkki on natomaa ja silti toimii noin.
Kerrotaan uutisissa kuin ohimennen. Puhumattakaan siitä,mitä muuta sieltä varastetaan.
Natomailla on oma lehmä ojassa mm kaasun ja öljyn vuoksi" toteaa Minimummo. "Eli moraali on tässä maailmassa edelleen ja aina kaupan".
Mummu aukaisi Minimummon alustuksen aikana telkkarin. "Herttinen sentään! Täällähän on Ukrainan presidentti näyttelemässä Ukrainan presidenttiä" toteaa Mummu hämmästyneenä.
"Ja sitten siitä tulikin oikea presidentti, joka pysyy kansan rinnalla, onneksi. Toivottavasti pysyy sellaisena myös sodan jälkeen" toteaa mummu mietteliäänä kulmat kurtussa.
Mummu on hetken hiljaa ja vastaa Minimummolle "Niin tuntuu olevan kaupan kaikki, pelottaa ajatuskin, että meistä tulee samanlaisia siinä seurassa"
Nato alkaa näyttää Mummun silmissä hyvin kepulimaiselta liitolta. Kaiken tämän Nato uhon jälkeen jäätäisiin huonompaan asemaan, kuin ennen jäsenyyden hakemista, sotaisan naapurin vieressä.
Hiki kohoaa Mummun otsalle, miten maailma ei ole juurikaan kauheasti muuttunut. Nyt vain taitavammin salataan kaikki kulisseissa tapahtuva ja asioita selitellään muka hyvillä tarkoitusperillä. Kansaa vedätetään tullen mennen.
"Hallitus ajaa lupaustensa mukaan köyhyyden poistamista niin lujaa,että osa pieneläkeläisistä köyhtyy suhteessa muihin. Jääkaapin ainoa ilo on valolamppu. Sen aikaa kun sekään palaa, niin kuin Perävaaran Valon tyhjässä jääkaapissa. Valo totesi lampun sammuttua, että nyt tulee kuolema noutamaan. Ja tulihan se, aikanaan."
"Köyhyys lähtee niin että paukahtaa ja samaan paukoseen hautauspalveluja myyvät rikastuvat vauhdilla. Taitaa olla nykypäivinä kannattava bisnes,kun kuolema maksaa niin paljon. Köyhällä ei olisi varaa siihenkään. Takapihan kompostiin kun ei saa haudata", toteaa Mummu.
" Kyllä se on niin, että pidä vaan tupasi avaimista ja lompakosta tiukasti kiinni, matkalaukku varalta pakattuna. Äläkä luota kehenkään, niin on varminta" toteaa Minimummo ja nauraa päräyttää päälle. "Perävaaran Valo sanoi aina, tyhmä kuolee minne sattuu ja milloin sattuu, viisas kuolee silloin kun haluaa ja minne haluaa."
Mummukin ratkeaa hersyvään nauruun. "Kerrankin ollaan ihan samaa mieltä. Nyt keitetään hyvät kahvit ja juodaan korvapuustien kera. Onhan meillä vielä toisemme ja tupa"
"No on niin kauan kunnes joku tulee. Ahdistaa meidätkin nurkkaan ja vie sen" huikkaa Minimummo. "Ei taitaisi meille myötätuntoa herua sen paremmin Ranskasta,kuin Saksastakaan"
Molemmat nauravat vedet silmissä ja vatsa kippurassa.
"Eletään kuin viimeistä päivää", toteaa Mummu ja kaivaa kaapista lahjaksi saadun pölyttyneen konjakkipullon.
"Sydänlääkkeeksi"
