Lenkkipolun varrelta

Sylvi koiran kanssa lenkkeillessä, tutkitaan kaikki mahdollinen. Puhelin on aina mukana ja niinpä kuvia tulee napsittua omaksi iloksi 

Laitoin nyt tännekin niitä, vaikka eivät ole mitenkään laadukkaita. Koiran kanssa lenkkeillessä on hankalaa liikkua kameran kanssa. Kuvaaminen myös vaikeaa, kun taluttimen päässä riehuu nuori ja hyvin vilkas mopsi. Puhelimella se on helpompaa.

Lahot puunrungot ovat oivaa kasvualustaa sienille ja sammaleille. Etanan maistelema herkkutatti oli näkemistäni vuoden ensimmäinen.

Seuraava oli tuo sydämen muotoinen.

Kuusen runko on kuvattu omalta korkeudelta. Sen luona käymme Sylvin kanssa aamuisin ja käännymme takaisin kotiin. Runko on niin paksu etteivät käteni yllä lähellekään ympäri. Enkä ole ihan pienimmästä päästä (olen 172cm pitkä)

Ikääkin sillä on varmaankin minua enemmän.

Muutama viikko sitten löysimme viimeiset vadelmat. Sylvi rakastaa marjoja, suorastaan ahmii niitä. Ruskea, kahdessa kuvassa oleva kuivaa lehteä muistuttava upea ötökkä, löytyi marja-aronioiden seasta. Palautin takaisin pensaaseen. Tuo pullea ahmatti löytyi syyskuulla Sylvin korvanlehdestä. Oli ahminut itsensä niin täyteen, että oli kiiltävä ja pinta heijasti valoa.

Metsätien varret kaupunki raivasi nyt syksyllä tulevaa hiihtoladustoa varten. Suuren käävän päällä oli linnunpesä. Silmän korkeudella,mutta kesällä niin piilossa,ettei onneksi ollut näkösällä. Kolo on varmaan palokärjen tai tikan tekosia,niitä on täällä mukavasti.

Ei meritähti,mutta metsätähti.

Hassu juurakko

Kävyt valuivat elokuulla pihkaa

Pieni ja kaunis

Tässä vain pieni osa puhelimen kuvista.

Luonto on aina ihmeellinen ja kaunis.

Toivottavasti emme tuhoa sitä suuressa itsekkyydessämme.

Mukavaa viikonloppua ja antoisia kävelyretkiä

 

Runosta taidetta -haaste

 Teemakuun kollaasit haaste 70.

Inspiroidutaan SusuPetalin kauniista ja elämän täyteisestä runosta

Syyskuun teema:

*Lisäsin kollaasin tähän samaan postaukseen.

RUNOSTA TAIDETTA

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään

ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,

ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,

anna valon vielä viipyä lattialla,

tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen

Viivytä kesän lähtöä,

maista elokuun kypsyttämää omenaa,

tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

Kerää muistoja, elä nyt,

poimi satoa ja

säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,

toivota tervetulleeksi pihlajien puna,

lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,

kylve kuun kimaltavassa hohteessa,

nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa 

säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessä 

                 sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.                                             

                                                           kirj. SusuPetal 

Tein kaikki valmiiksi etukäteen.

Postauksen tein puhelimella, pitkästä aikaa.

Huh, kollaasin tekoon on kaivettava kannettava esiin.

Aihe oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Niin kuin teemakuun kollaaseissa aina on.

Joten suurkiitokset Millin haasteesta.

Kiitokset myös SusuPetalille innoittavasta syysrunosta.

Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta eiköhän tässä liene jo liikaakin. 

Nyt keskityn kollaasiin ja muiden osallistujien postauksien katseluun.

Täällä lisää teemataidetta: