Riitan Kirjavieköön blogi
Yritin kiertää talven kylmyyden, jäisen maan.
Sen keskellä taas eletään. Ulkona sataa lunta, pakkastaa.
Tein runon kesästä, ilosta.
Kudon Kudon kultalankaa
Kudon kudon kultalankaa
säteistä kuuman auringon
kuunvalosta öisestä
leikistä pinnalla veden
Kasteen helmittämät seitit
niittykukkasten hennot varret
heiluvat kesäheinät hempeät
sekaan kudon sormin hellin
Linnun iloisen laulun
pöllön huhuilemat tarinat metsässä
yönmustan korpin viisaudet
mehiläisen hunajan tuoksuisen surinan
Kultalankani kesästä kertoo
ihmeistä suurista syntymän
kuoleman tyynestä rauhasta
Kertoo elämänlangasta luonnon
©Saassa
Minun oli myös ihan pakko lisätä vielä
Katri Valan runo, (Sanan mahti IV, Haila-Kauppinen, Otava)
Löysin tämän vanhasta kirjasta, luettuani Riitan blogista Valajan kauniita runoja.
Muistelin, että kirjassa oli jokunen hänen runojaan.
Kaksi siellä olikin, joista toinen
Maan laiturilla
Kuljen, kuljen sydän palaen
alla sädehtiväin lamppuketjujen
Lunta sataa hiljaa, tuoksuvat
vierelläni kukat suuret, valkeat
Kaupunki on oudon utuinen
Mitä täältä etsin, sitä löydä en
Kuulen kohun kaukaa: planeetat
halki avaruuden syöksyy valtavat
Valtameren yli ennen kaipasin
avaruuden rannalla janoon tähtihin
nyt kaukaisiin
Elämässä kaiken, kaiken kadotin
laske, taivaan laiva, purjein kultaisin
Maan laituriin!
©Katri Vala (Kolme.)
Kiitos Riitta runosunnuntaista❤️
Hyvää adventtia kaikille ja mielenkiintoisia lukuhetkiä
