torstai 30. syyskuuta 2021

Lenkkipolun varrelta

Sylvi koiran kanssa lenkkeillessä, tutkitaan kaikki mahdollinen. Puhelin on aina mukana ja niinpä kuvia tulee napsittua omaksi iloksi 

Laitoin nyt tännekin niitä, vaikka eivät ole mitenkään laadukkaita. Koiran kanssa lenkkeillessä on hankalaa liikkua kameran kanssa. Kuvaaminen myös vaikeaa, kun taluttimen päässä riehuu nuori ja hyvin vilkas mopsi. Puhelimella se on helpompaa.

Lahot puunrungot ovat oivaa kasvualustaa sienille ja sammaleille. Etanan maistelema herkkutatti oli näkemistäni vuoden ensimmäinen.

Seuraava oli tuo sydämen muotoinen.
Kuusen runko on kuvattu omalta korkeudelta. Sen luona käymme Sylvin kanssa aamuisin ja käännymme takaisin kotiin. Runko on niin paksu etteivät käteni yllä lähellekään ympäri. Enkä ole ihan pienimmästä päästä (olen 172cm pitkä)
Ikääkin sillä on varmaankin minua enemmän.



Muutama viikko sitten löysimme viimeiset vadelmat. Sylvi rakastaa marjoja, suorastaan ahmii niitä. Ruskea, kahdessa kuvassa oleva kuivaa lehteä muistuttava upea ötökkä, löytyi marja-aronioiden seasta. Palautin takaisin pensaaseen. Tuo pullea ahmatti löytyi syyskuulla Sylvin korvanlehdestä. Oli ahminut itsensä niin täyteen, että oli kiiltävä ja pinta heijasti valoa.


Metsätien varret kaupunki raivasi nyt syksyllä tulevaa hiihtoladustoa varten. Suuren käävän päällä oli linnunpesä. Silmän korkeudella,mutta kesällä niin piilossa,ettei onneksi ollut näkösällä. Kolo on varmaan palokärjen tai tikan tekosia,niitä on täällä mukavasti.


Ei meritähti,mutta metsätähti.
Hassu juurakko

Kävyt valuivat elokuulla pihkaa


Pieni ja kaunis


Tässä vain pieni osa puhelimen kuvista.
Luonto on aina ihmeellinen ja kaunis.
Toivottavasti emme tuhoa sitä suuressa itsekkyydessämme.

Mukavaa viikonloppua ja antoisia kävelyretkiä






 


torstai 16. syyskuuta 2021

Runosta taidetta -haaste

 Teemakuun kollaasit haaste 70.

Inspiroidutaan SusuPetalin kauniista ja elämän täyteisestä runosta

Syyskuun teema:



*Lisäsin kollaasin tähän samaan postaukseen.

RUNOSTA TAIDETTA

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.


Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen


Viivytä kesän lähtöä,
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.


Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa ja
säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.


Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.


Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.


Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa 
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessä 
                 sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.                                             
                                                           kirj. SusuPetal 



Tein kaikki valmiiksi etukäteen.
Postauksen tein puhelimella, pitkästä aikaa.
Huh, kollaasin tekoon on kaivettava kannettava esiin.

Aihe oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Niin kuin teemakuun kollaaseissa aina on.
Joten suurkiitokset Millin haasteesta.
Kiitokset myös SusuPetalille innoittavasta syysrunosta.

Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta eiköhän tässä liene jo liikaakin. 
Nyt keskityn kollaasiin ja muiden osallistujien postauksien katseluun.

Täällä lisää teemataidetta:



tiistai 9. helmikuuta 2021

Teemakuun kollaasi 65. haaste Kuulakärkikynällä

 

Kuulakärkikynällä


Kuitukärki- ja geelikynä sallitaan myös

5. Aivokuva


"Niin on kiire,ettei jouva päätään sammuttamaan"

Nyt vähän sovellettuna. Väriä, niitä kaipasin piristykseksi. Vesiväripohjalle viivoja ja ties mitä.
Ja  taas kuitukynällä.
Langat sotkussa ja tyhjääkin on.
Liekö jo niitä valkeita plakkeja

6. Selviytyjä



"Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin"
Kyllä tästä kaikesta selvitään.....

Eilen löysin kätköistäni (en muistanut omistavani)
hyvän kuulakärkikynän. Nämä olin jo kuitukynällä ehtinyt tehdä. Vieläköhän yrittäisin sillä piirtää,kun liukuu paperilla kuin luistin.....


Täällä lisää mielenkiintoisia kuulakärkikynä töitä:


torstai 4. helmikuuta 2021

Teemakuun kollaasi 65. haaste Kuulakärkikynällä

Kuulakärkikynällä


Kuitukärki- ja geelikynä sallitaan myös

Omani tein kuitukärkikynällä. Kuulakärkikynäni ovat huonolaatuisia, joten en halunnut sotkuisia töitä. Työt on kuvattu vanhalla puhelimellani ja illalla, joten laatu on mitä on. Yritän ehtiä skannaamaan nämä ennen kollaasin tekoa.

Haastavaa tehdä kynällä jota ei voi pyyhkiä pois. Se tästä tekikin niin mielenkiintoisen.
Työn jälki kertoo, ettei ollut helppoa. Yritystä oli, joten jotain sain tehtyä ja jollain lailla.
 

1. Martti-mopsi
 

Edesmennyt rakas Martti. Nyt vasta, monen vuoden päästä pystyin Martin piirtämään. Rakastin tätä pikkukoiraa valtavasti, eikä ikävä ole vieläkään mennyt, eikä varmaan menekkään ohi. 
14 yhteistä vuotta, ei niin vaan unohdu. Martti elää muistoissani lähes päivittäin. Sylvi -mopsi ilahduttaa ihanan reippaalla ja hitusen röyhkeällä, mutta rakastettavalla olemuksellaan päiviämme.
Ja pitää huolen että kissat saavat sisäliikuntaa......

2. Nuke kissa


Nuke, vilkas riiviö, keksii milloin mitäkin. Toimettomana harvoin.
Aina valmis leikkiin, jopa puoli kolmelta aamuyöstä....
 

Tämä sieni ilahdutti myöhäissyksyn  aurinkoisena päivänä piha-aidan takana
 
 3. Tanssiva sieni



Valokuvan otin tottakai, näin hauskasta kaverista

 
4. Mummojen sisältä tulee uusia mummoja..🎵

 
Psykedeelinen ilme kasvoillaan. Mini me sieltä kurkistaa. 
Mallina ollut valokuva on alunperin tehty faceswap muokkauksella.
Alkuperäistä en sentään kehdannut laittaa näkösälle.

Kiitos Millin tästä ihanan mielenkiintoisesta haasteesta. Mahtavia aiheita on ollut jatkuvaan.
Elämä on vaan pitänyt niin kiireisenä.
 Monasti olen mieluillut haasteeseen mukaan,
jopa niin pitkälle, että olen tehnyt joitakin töitäkin.
Aika on vain aina mennyt,koronasta huolimatta johonkin muuhun.
Siellä ne kaapissa odottavat mahdollista myöhempää esiintuloa. 
Puhelimella joutessani olen käynyt kurkkailemassa haasteita ja teidän mahtavia töitänne.

Minusta tuli loppusyksyllä tuplamummo.
Olen nyt mönkkärillä huristelevan pojan lisäksi, myös liki nelikuisen pikkuneidin mummeli.
Mikäs sen ihanampaa.
 
 Täällä lisää mielenkiintoisia kuulakärkikynä töitä: