VIIKON KRAPU 45.
muuttua, märkä, yökylä
100 sanaa
Täällä lisää krapuja:
Siellä jossain
Pöydällä puhdas valkea paperi. Siisti kuin valkaistu lakana.
Päässäni sanojen, kuvien sekamelska.
Sanat karttavat paperia. Katoavat kuvien taa.
Introvertti luonteeni ilkkuu itselleni. Etkö uskalla?
Uskalla nostaa kynää paperille.
Antaa sanojen valua näkyville, silmissä vilistävien kuvien takaa.
Miten sanani muuttuvat tultuaan kuulluksi?
Pukevatko kuvat ylleen keisarin uudet vaatteet?
Joskus eksyn itseeni, omaan päähäni.
Mamma on taas siellä jossain kaukana, toteaa perhe.
Toiveita, haaveita liikaako? Aika on armoton, tunnit kulkevat tuhatta ja sataa.
Itsesääliin turha turvautua, märkiä silmänurkkia kuivailla.
Riisunko kuvilta vaatteet. Vedänkö sanat väkisin esiin?
En ole valmis vieläkään. Menen illalla itseni luo yökylään.
Yön loputtomaan tuntien tulvaan tuskaisaan.
Saassa
Luomisen tuskaa, tuttua. Kauniisti puettu tuo pään sisäinen maailma tähän kuvaukseen. Itsensä luokse yökylään, ihana!
VastaaPoistaKivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!
Luomisen tuskaa, monella tavalla.
PoistaOman itsensä tuntemisen tuskaa, matkaa kaiken hyväksymiseen.
Ovatko sanat ne, jotka haluat sanoa. Ovatko kuvat itsesi vai oletettujen odotusten näköisiä. Yökylässä itsensä luona on oltava riittävän kauan.
Kiitos Susu aina niin ihanista kommenteistasi
Tutulta tuntuu. Joskus ei sanat millään löydä ulos päästä monien ajatusten keskeltä.
VastaaPoistaKiitos Cara, oma pää on väliin melkoinen sokkelo. "lumet on kolattava oven edestä, saadakseen oven auki :-)
PoistaHienosti kuvattu valkean paperin kammo. Itsestään on kyllä vaikea paljastaa mitään. Uskallus puuttuu.
VastaaPoistaKiitos Riitta kommentista. Ja vaikeaa siksikin, että on löydettävä oikeat sanat,tullakseen oikein ymmärretyksi.
PoistaAika ajoin poden myös tyhjän tietsikkanäytön sivua saamatta aikaan sanaakaan.
VastaaPoistaHieno oivallus sinulta mennä tällöin itsensä luo yökylään. Mitäpä muutakaan, sillä pakolla ei synny mitään.
Nyt tuli valmiiksi hieno proosakrapu vai liekö peräti runokrapu?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPakolla ei synny, totta. Ei kelpuuta niitäkään sanoja jotka toisessa hetkessä kävisivät.
PoistaKiitos Aimarii kommentistasi
Kiitos Aimarii kommentistasi.
Hienoa pohdinstaa. Kuvat ja sanat muuttuvat riippuen siitä kuka ne lukee kuulee tulkitsee. Siinä on riskinsä. Onneksi voi yökyläillä omassa sylissä <3
VastaaPoistaJuurikin näin,me todella nämme, kuulemme,tulkitsemme eri tavoin. Yökyläily itsensä luona on väliin jopa välttämätöntä. Luovuus voi kasvaa iltaa kohden, mutta yö voi myös antaa asioille väärät mittasuhteet:-) Aamu antaa armoa edes vähän...
VastaaPoistaViesti karkasi... Kiitos kommentistasi Elegia
PoistaHah,kommenteissa kirjoitusvirheitä paljon.
VastaaPoistaUudet silmälasit jo tilauksessa. Kännykällä olen mestari väärinkirjoituksessa😂
Tuttua pohdiskelua. Joskus sanat häipyvät kuin tilhiparvi tuuleen..... Sait kuitenkin nyt aikaan oivan kuvauksen valkean paperin kammosta. Näin se usein menee.
VastaaPoistaNäin käy väliin, onneksi siitä toipuu.
PoistaKiitos kommentista
Hieno pohdintakrapu!
VastaaPoistaMulla tökkii kirjotttaminen monta kertaa, eikä auta oman sängyn yökylä :)
Kiitos Maarit kommentista. Ei se vaan aina onnistu. Yökylä itsensä luona, on joskus tuskaisaa.. Yöllä on vain vaara asioiden mittasuhteiden paisumiseen.
PoistaJännittävästi olet kuvannut luomisen tuskaa. Mielenkiintoista pohdintaa!
VastaaPoistaKiitos Der Seidenspinner kommentistasi. Paljon on sanottavaa,mutta mitä ja miten, tuottaa eniten tuskaa. Elämä on kuvia, joita ei aina ole helppoa pukea sanoiksi.
VastaaPoista