sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Siellä jossain - viikon krapu

VIIKON KRAPU 45.

muuttua, märkä, yökylä
100 sanaa

Täällä lisää krapuja:




Siellä jossain

Pöydällä puhdas valkea paperi. Siisti kuin valkaistu lakana. 
Päässäni sanojen, kuvien sekamelska. 
Sanat karttavat paperia. Katoavat kuvien taa. 
Introvertti luonteeni ilkkuu itselleni. Etkö uskalla?
Uskalla nostaa kynää paperille. 
Antaa sanojen valua näkyville, silmissä vilistävien kuvien takaa. 

Miten sanani muuttuvat tultuaan kuulluksi?
Pukevatko kuvat ylleen keisarin uudet vaatteet?
Joskus eksyn itseeni, omaan päähäni. 
Mamma on taas siellä jossain kaukana, toteaa perhe. 

Toiveita, haaveita liikaako? Aika on armoton, tunnit kulkevat tuhatta ja sataa. 
Itsesääliin turha turvautua, märkiä silmänurkkia kuivailla. 
Riisunko kuvilta vaatteet. Vedänkö sanat väkisin esiin?

En ole valmis vieläkään. Menen illalla itseni luo yökylään. 
Yön loputtomaan tuntien tulvaan tuskaisaan. 

Saassa


19 kommenttia:

  1. Luomisen tuskaa, tuttua. Kauniisti puettu tuo pään sisäinen maailma tähän kuvaukseen. Itsensä luokse yökylään, ihana!

    Kivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomisen tuskaa, monella tavalla.
      Oman itsensä tuntemisen tuskaa, matkaa kaiken hyväksymiseen.
      Ovatko sanat ne, jotka haluat sanoa. Ovatko kuvat itsesi vai oletettujen odotusten näköisiä. Yökylässä itsensä luona on oltava riittävän kauan.
      Kiitos Susu aina niin ihanista kommenteistasi

      Poista
  2. Tutulta tuntuu. Joskus ei sanat millään löydä ulos päästä monien ajatusten keskeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, oma pää on väliin melkoinen sokkelo. "lumet on kolattava oven edestä, saadakseen oven auki :-)

      Poista
  3. Hienosti kuvattu valkean paperin kammo. Itsestään on kyllä vaikea paljastaa mitään. Uskallus puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta kommentista. Ja vaikeaa siksikin, että on löydettävä oikeat sanat,tullakseen oikein ymmärretyksi.

      Poista
  4. Aika ajoin poden myös tyhjän tietsikkanäytön sivua saamatta aikaan sanaakaan.
    Hieno oivallus sinulta mennä tällöin itsensä luo yökylään. Mitäpä muutakaan, sillä pakolla ei synny mitään.
    Nyt tuli valmiiksi hieno proosakrapu vai liekö peräti runokrapu?

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakolla ei synny, totta. Ei kelpuuta niitäkään sanoja jotka toisessa hetkessä kävisivät.
      Kiitos Aimarii kommentistasi
      Kiitos Aimarii kommentistasi.

      Poista
  6. Hienoa pohdinstaa. Kuvat ja sanat muuttuvat riippuen siitä kuka ne lukee kuulee tulkitsee. Siinä on riskinsä. Onneksi voi yökyläillä omassa sylissä <3

    VastaaPoista
  7. Juurikin näin,me todella nämme, kuulemme,tulkitsemme eri tavoin. Yökyläily itsensä luona on väliin jopa välttämätöntä. Luovuus voi kasvaa iltaa kohden, mutta yö voi myös antaa asioille väärät mittasuhteet:-) Aamu antaa armoa edes vähän...

    VastaaPoista
  8. Hah,kommenteissa kirjoitusvirheitä paljon.
    Uudet silmälasit jo tilauksessa. Kännykällä olen mestari väärinkirjoituksessa😂

    VastaaPoista
  9. Tuttua pohdiskelua. Joskus sanat häipyvät kuin tilhiparvi tuuleen..... Sait kuitenkin nyt aikaan oivan kuvauksen valkean paperin kammosta. Näin se usein menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin käy väliin, onneksi siitä toipuu.
      Kiitos kommentista

      Poista
  10. Hieno pohdintakrapu!
    Mulla tökkii kirjotttaminen monta kertaa, eikä auta oman sängyn yökylä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit kommentista. Ei se vaan aina onnistu. Yökylä itsensä luona, on joskus tuskaisaa.. Yöllä on vain vaara asioiden mittasuhteiden paisumiseen.

      Poista
  11. Jännittävästi olet kuvannut luomisen tuskaa. Mielenkiintoista pohdintaa!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Der Seidenspinner kommentistasi. Paljon on sanottavaa,mutta mitä ja miten, tuottaa eniten tuskaa. Elämä on kuvia, joita ei aina ole helppoa pukea sanoiksi.

    VastaaPoista

Kiitos, että kävit vierailulla. Ilahtuisin pienestä kommentista ;-)