Ihminen, kaksi jalkaa kaksi kättä. Pää tukirangan huipulla,verhonaan karvoja. Osalla nekin vain hetken.
On pitkää,pätkää, vaan liekö koolla väliä sanotaan.
Koristeena kalliit pakkelit,merkkivaatteet, korut käsilaukut ja kengät. Tyyris auto, hieno koti, hyvä virka.
Kaunista,kaunista,kadehdittavaakin, sanoisi joku. Sanoipa tuttu ihaillen rikkaiden olevan hyvin kauniita.
En tiennyt,itkeäkö vai nauraa.
Vanhuus tuo rypyt, harmaat hiukset. Saa kaiken valumaan maata kohti. Muistuttaa kuolevaisuudesta. Olemme pian yhtä maan kanssa.
Tehdään testamenttia, siirretään omaisuutta lasten nimiin. Ruumispaidassa ei taskuja.
Mitä jäi mieleen elämästä....kauneusko? Moniko näkee elämässään todellisen kauneuden.
Osasitko elää hetkessä,rakastitko elämääsi, näitkö elämän kauneuden kaikkine sävyineen?
Eipä rikkauksien kadehtiminen auta mitään. Kuten totesit, mukaan täältä ei saa mitään.
VastaaPoistaNiinpä, tuon kun ihmiset muistaisivat. Tärkeintä on nyt. Ei se, mikä oli ennen, mikä on tuleva.
VastaaPoistaNiin paljon turhaan valuu ihmisten energia: kateuteen, vihaan, ärsytykseen jne.