perjantai 17. huhtikuuta 2026

Satuko

Reino valitsi kahvileipähyllystä juustocroissantin kiiruhtaen kassalle. Häntä ahdisti kaupassa oleva ihmismäärä. Onneksi yksi kassa oli vapaa.

Kotiin päästyään laittoi kahvin valumaan. Olo oli kauhea. Rauhallinen kahvihetki kotona, oli edes pieni helpotus ahdistukseen. 

Reino oli pyytänyt päästä osastolle, ahdistus oli pahentunut päivä päivältä. Ynseä hoitaja neuvoi laittamaan kädet kylmän veden alle. Edellisellä kerralla oli käsketty mennä kylmään suihkuun. "Nyt ei ole leikistä kyse" totesi Reino.

Piti vain pärjätä. Meno oli kuin  historian kirjoissa. Ahdistusta hoidetaan kylmällä vedellä. Ihme ettei jääkylvyllä. 

Aamulla Reino soitti uudelleen. Nyt onneksi tuttu, ystävällinen hoitaja vastasi. "Tule  osastolle"

Huh, mikä helpotus. Hyviä ihmisiä on vielä,jokunen.

Viikon 16. Krapu, aihe: Leikki

torstai 16. huhtikuuta 2026

Ympyröitä

 Saa taiteilla vinkki nro 32, ympyröitä



Nyt otin kuvan akryyleilla maalatusta maalauksestani. Alkuperäinen on värillinen,mutta muutin kuvankäsittelyllä mustavalkeaksi.

Pyöreät aurinkolasit. (John Lennon, Janis Joplin, Elton John, Ozzy Osbourne......ja monet muut ovat vastaavia käyttäneet)

Olen kaksi viikkoa ollut sairaana ja en ole jaksanut osallistua oikein mihinkään. Joten nyt mennään näillä ympyröillä.

maanantai 30. maaliskuuta 2026

Kutsuva vieras


Juoksin metsään,saavuttuamme saarimökille. Aurinkoinen metsä ojensi käsivartensa kutsuen. 

Rakastin metsää, joka sai pitkähiuksisen laiheliinin mielikuvituksen valloilleen. Kuljin usein paljain jaloin,tunteakseni maan lämmön, ruohon,viileät kivet,pistelevät havut.

Lapsen askel oli kevyt juostessa metsän syliin. Edessä kaunis näky. Puunrungot pikkuruisella aukiolla pitkällään,koivu ja mänty. Ilma tuoksui vahvasti metsälle.

Kiipesin rungoille,oli pakko,en voinut vastustaa.

Havahduin kyljellään rungon päällä sikiöasennossa. Kuin joku herättäisi unesta.

Metsä tuntui erilaiselta,pelko täytti mielen. Pakko päästä äkkiä pois. En ymmärtänyt tapahtunutta. 

Seuraavana päivänä menimme veljen kanssa katsomaan paikkaa. Sitä ei löytynyt koskaan.

Muistan vieläkin auringossa kylpevät puunrungot,paikan joka katosi.

Viikon 14 krapu: Ilma,vieras,ruoho/https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/29/matka-itseen/

perjantai 27. maaliskuuta 2026

Pala kevättä, SaaTaiteilla 31.

Tämä on osa isohkosta työstä. Mustarastas, jonka kaunis laulu,hurmaa minut täysin. 

Toki pidän kaikista lintujen äänistä. Kevään ensimmäinen lokin ääni tekee olostani levottoman,mutta iloisen. Lapsesta saakka yhdistin sen alkavaan kesään ja saarimökkeilyyn järvellä. Nautin lokkien ja tiirojen äänistä. 

Varis ja harakka,ystäviäni. Iloiset rastaat,varpuset,pikkulinnut.... Joutsenet,kurjet,hanhet...oh...syksyllä kyynelehdin niiden perään,keväällä toivotan iloiten tervetulleeksi.

Vaan mistäpä eläimestä en pitäisi...😄

Hölmöläisten Suomi

"Kuluttakaa, älkää pihistelkö. Lama johtuu kuluttajista." 

Tosiasiassa ihmisten tulot eivät enää riitä, korkeiden hintojen, pienien palkkojen, eläkkeiden maassa. Työttömyys kasvaa. "Menkää töihin", huutaa Riita Pukari.

Kysyin kansainvälisessä yrityksessä työskentelevältä palkoista. Ovat pienemmät, kuin monessa euroopan maassa. Palkallisia juhlapyhiäkin meillä vähemmän. 

Kananmunat kaupoissa loppu tai vähissä.  "Kananmunat ovat vähissä tai pieniä, kun vaihdetaan uudet nuoret kanat."

Totuus, munia viedään ulkomaille. Broilerin vienti Kiinaan aiheutti myös tyhjiä hyllyjä.

Tämä kaikki suomalaisten maksamalla tuotanto-/ vientitukirahoilla. Suomalaiset maksavat, että ulkomailla riittää kananmunat, broilerin-/ naudanlihat. 

Niistä on vaihtelevasti meillä puutetta. Nautoja viedään jopa elävänä karjana. Helppo maksaa niistä enemmän, kun suomalaiset maksavat kulut.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/22/petturi/, aihe kuva marketista,sata sanaa

maanantai 16. maaliskuuta 2026

Korvapuustit

 Valmis,viemäri,rakastunut / https://susupetalsanat.wordpress.com/. Krapu


Valmis vaahtokylpy odotti. Riisuuduttuani kapusin ammeeseen.Ihana lämmön tunne valtasi kehon. Kylpyvaahto tuoksui kevyesti kukkasille. Suljin silmät.

Havahduin miehiseen ääneen. "Huhuu, täällä silikonisaumojen tarkastaja." Samassa mies astui kylppäriin. Tuijotimme hetken toisiamme.

"Anteeksi" sopersi mies hämillään. Luulin ettei ketään ole kotona"

"Unohdin autuaasti tarkastuksen"

Mies pyörähti nopeasti takaisin eteiseen. Hihkaisin "Tule seuraavan asunnon jälkeen, tarjoan korvapuusti kahvit."

"Hyvä tulen sitten" Mies poistui.

Kiskaisin tulpan ammeen pohjasta. Kylpyvesi valui viemäriin. Pukeuduttuani keitin kahvit . Mies saapui takaisin. Tarkasti silikonisaumat. Joimme kahvit korvapuusteineen. Kysyi iloisena,"Saako syödä kaksi, olen rakastunut korvapuusteihisi.".

 "Tottakai", vastasin. Kahviteltuaan lähti jatkamaan töitään. Minä uuteen kylpyyn.

Minä rakastan kylpemistä🤣


Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina, runo, pakina, juttu ja niin edelleen. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan, kunhan ei muuta sanojen sanaluokkaa ja merkitystä. Esimerkiksi sanan taivas voi taivuttaa jutussaan vaikka muotoihin taivaalla, taivaasta, taivaan jne, mutta ei muotoon taivaallinen, taivastella jne. Eli substantiivit pysyvät substantiiveina, verbit verbeinä, adjektiivit adjektiiveina jne.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2026

Turhan pitkä

Saa taiteilla

Taisi tulla pikku pupsukalle virhearvio.
Vai näyttääkö kaikki yöllä suuremmalta ja pelottavammalta.

Ehkä pupsukka vain näkee painajaista turhan pitkästä tulppaanista.






perjantai 13. maaliskuuta 2026

Turhan pitkä

Turhan pitkä/Saa taiteilla



Ehkä hänen lippalakkinsa lippa on turhan pitkä. Ja se estää tätä esikuvansa näköistä rouvaa näkemästä maailmaa avoimin silmin, rehellisesti. Onko putkinäkö  yleinen ilmiö pitkälippaisilla?



keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Elämän väri



Mikä miehellä hätänä... miksi lääkettä menee..
Menee putkesta suoraan suuhun.
Kenen silmä valvoo ja miksi. Siksi, sanoo joku...siksi....siksi.

Uupuuko väri tästä, uupuuko jotain elämästä...
Sano..  sano miehelle..elämään kuuluu kipu ja suru. Sano...että lakkaa pelkäämästä..muuten luopuu elämästä..

Ota kädestä kiinni..matkaan auta. Jos kysyy miksi..miksi ...sano siksi..että silmäsi avaat, elämän tunnet. Pakoon ei päästä...ei päästä.

Joten elämä tunne..koe ja näe. Ota vastaan suru ja murhe.. kipu ja tuska. Älä niitä piiloon laita...vaan itke..itke ja naura. Huomenna... huomenna ehkä tiedät..tiedät miksi...miksi on siksi...silmäsi avaat
Lakkaat elämää pelkäämästä

Saa Taiteilla, uupuva väri


Nyt sovelsin aihetta melko rajusti. 
Kuva on omien kummajaisten sarjaa. Piirrän sitä mitä mieleen tulee. 
Ostin uuden canvas pohjan,mutta iski "valkean paperin kammo" :-D. Joten odottakoon vielä.

Piirtely avaa mielen ja paperille tulee mitä sattuu. Joskus ajattelen,että jos olisi katkaisija josta painaa.....mielikuvitus karkaa liian kauas....vaan tietty ilman sitä en olisi minä...joten siksi..siksi..kysyn miksi...

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Tänään


Täti tarjoili lapsille aina kaakaota ja elämän viisauksia. " Elämä on kuin luistelu, liukasta ja yllättävää." "Kukaan ei ole täydellinen." 

Eikä täydellinen ollut Fridakaan. 

"Tänään lähden"

Kaikki oli hoidettu. Omaisille jäisi vain tunnistaminen.

Hän painoi oven hiljaa kiinni.

Kuu valaisi hiljaisen tien.  Pian hän oli tutun järven rannalla. Hän riisui takkinsa laskostaen sen läheiselle kivelle.

Frida kahlasi viileään veteen hymyillen. Kohta hän olisi poissa. Kenenkään ei enää tarvitsisi olla vaivautunut hänen seurassaan.

Hän oli niin väsynyt ihmisten välinpitämättömyyteen,ilkeyteen, väheksyntään. Siihen hän ei kyennyt enää.

Kuikan huuto kiiri pitkin järven pintaa, pilvi peitti kuun....

Puhelimeen kilahti viesti tädiltä. "Tule kaakaolle"

VIIKON 11 Krapu/ täti, luistelu, kaakao

maanantai 2. maaliskuuta 2026

Väärinkäsitys

Viikon 10 krapu


Kuu oli lähes täysi. Kesken unien herännyt Hilma istui ikkunan ääressä  Palvelukodin piha näytti kuun valossa salaperäiseltä. 

Tumma hahmo ilmestyi ikkunan eteen, tuijottaen Hilmaa. Hilma kipsahti säikähdyksestä. Hannes siellä virnisteli, kutsuen ulos.

Hetken Hilma epäröi, mutta nyökkäsi Hannekselle. Pukeutui ja hiipi hiljaa ovesta.

Hannes ohjasi Hilman puutarhamajaan. Tarjolla oli teetä ja croissantteja.

Teen jälkeen he asettuivat pihatuoleihin nurmikolle ihailemaan kuuta. Lämmin yö teki tehtävänsä. Kumpikin nukahti.

Molemmat heräsivät ääniin ympärillään. "Oletteko kunnossa?" Ensihoitajat tönivät heitä varoen. Ohikulkija oli luullut heidän menehtyneen ja soittanut apua. 

Hilma ja Hannes repesivät iloiseen nauruun, "Se olisi ollut upea lähtö, yhdessä kuuta ihaillen, käsi kädessä"

lauantai 28. helmikuuta 2026

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -blogin haaste



Hmmmm......onkohan tämä se ilontuoja...vai....mitä se mahtaa tuottaa? Tuleeko tuotos ulos tuosta värittömästä reiästä? 

Entäs jos minua on huijattu. Jos onkin "keisarin uudet vaatteet" tyylinen hökötys. Tai jos se poistaa jo jotakin olevaa......

perjantai 27. helmikuuta 2026

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -haaste 

Väri pakeni hänen kasvoiltaan.


Hän saapui sairaalan aulaan. Vatsasta kouraisi. Mieleen nousivat muistot. Hyvät ja huonot.

Tästä talosta hän oli onnellisena kantanut vastasyntyneet lapsensa kotiin. Käynyt useita kertoja tutkimuksissa, leikkauksissa, lääkärien  vastaanotoilla. 

Tänään hän meni kontrolli käynnille lääkäriin. Ultra ja verikokeet oli tehty jo aiemmin. 

Olo oli levoton, vaikka ultrauksessa ei näkynyt mitään uutta ja huolestuttavaa. Sairauden taakka lepäsi silti hartioilla. Hän oli alun alkaen päättänyt olla pelkäämättä. Olla antamatta sairauden pelon hallita elämäänsä. Hyvin hän oli siinä omasta mielestään onnistunut.

Väänsi vitsiä puuttuvista osista. Helisteli lääkedosettia, ikuinen ystävä,jota ilman ei eläisi. Nauroi, että pienestä se elämä on kiinni, kun otti pienen pillerin käteensä. Sääliä hän ei kaivannut. 

Silti olo oli kuin pelissä hävinneellä. Ärsytti. Kontrollikäynti pakotti hänet ajattelemaan sairauttaan. Hyvä,että tutkitaan, mutta ikuinen vakavan sairauden leima oli pysyvästi otsassa.

"Siitä ei pääse eroon,kunnes kuolema meidät erottaa"

Vaikka sairaus oli leikattu,hoidettu, hän ei pääsisi siitä koskaan eroon..entäpä jos....










sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Hätä

Viikon 9 Krapusanat, taikina, nostalgia, hätä 


Kaarlo astui ulos pubin ovesta. Sisältä kuului  musiikkia, höystettynä puheen sorinalla.  Kaarlo halusi raitista ilmaa.  Voimajuomia oli tullut nautittua hiukan liikaa.

Hän huomasi naisihmisen, joka vaikutti reippaasti humaltuneelta, ottaen jokaisen askeleen jälkeen, kaksi askelta takakenossa taaksepäin. 

Kaarlo kiirehti auttamaan. Tarttui kookasta naista kainaloiden alta.

Humps, nainen kaatui itseään paljon pienemmän Kaarlon päälle. Kaarlo pystyi tuskin hengittämään. Naisen vartalo tuntui veltolta kuin taikina.

Kaarlo huusi apua. Kaksi nuorta miestä riensi apuun,auttaen naisen ylös ja taksiin. Kaarlo kiitteli. 

Pubiin astui upea vaaleaverikkö. Kaarlo virkistyi palaten pubiin. "Täällä on nostalgiaa" huomautti nainen. "Niin kai " vastasi Kaarlo epäröiden. "Nostalgia oli hetken kateissa"





lauantai 21. helmikuuta 2026

Kissamaista ruutuleikkiä

 SaaTaiteilla 


Näin meillä. Kolme kissaa tuntuvat välillä olevan kaikkialla. Niistä näkyvin on Nuke, siltä ei jää mikään huomaamatta. 

Ne elävät omassa maailmassaan, rinnakkain kanssamme. Silti en ole ollenkaan varma, onko meidän vai kissojen maailma todellisempi. Oletan,että kissojen.....




maanantai 16. helmikuuta 2026

Unelman etupiha

 Taivas, voima, vihreä viikko 8. Krapu


Unelman etupiha

Pihanurmi oli tumman vihreä.  Nurmikolla komeili uusi päältä ajettava leikkuri. Poissa oli iänikuinen, pätskähtelevä, työnnettävä leikkuri, joka sammui yhtenään. 

Unelma salli Kaarlon leikata vanhalla, vasta illemmalla, ettei kukaan näkisi sitä. Tänään hän suorastaan yllytti leikkaamaan silloin, kun naapurit olivat ulkona.

Talo ja piha edustivat Unelmalle kaikkea, mistä  hän oli aina haaveillut. 

Nyt naapurin Irene lähestyi kadulla heidän pihaansa. Unelma kipaisi istumaan terassille. Huhuili Kaarloa tulemaan kylmälle siiderille nurmikon leikkuun välissä.

Taivas näytti silloin voimansa. Äkillinen ukkospuuska tarttui uuteen aurinkotuoliin, heittäen sen Kaarlon päälle. Ruohonleikkuri ajautui aidan läpi naapurin pihalle, katkoen mennessään pensasaidan ja Unelman kauniit kukkaset.  

"Eeiiiiiiii....Kaarlo!


lauantai 14. helmikuuta 2026

Ruutuleikkiä - saataiteilla


Ruutuja sisäkkäin,limittäin,päällekkäin....lyijykynällä
Tuli mieleen myös Veikkauksen vanha ruudukko.

Yksi,risti kaksi, pennit miljoonaksi.
Veikkaus on joka viikko.
palautuspäivä keskiviikko.

Kuvattu puhelimella sisällä. 
Joten on ankean harmaa....


 

Hyvää ystävänpäivää kaikille🤗💐





perjantai 13. helmikuuta 2026

Saa taiteilla

                         

Ruutuleikkiä

ruutu (1-F). suorakaiteen muotoinen pinnan osa; myös jokin rajattu alue tai ala, jonka muoto on muukin kuin neliö tai jopa määrittelemätön.
 

Kaaos

Sattuipa sopivasti. Kaivoin illalla piirustuslehtiön ja kynät kaapista.Tarkoitukseni oli piirrellä. No se jäi,kun tuli muuta.

Aamulla tartuin pöydällä lojuvaan lehtiöön.
Pää oli yhtä tyhjä, kuin keittimen lasipannu.
Olen melkoinen kahvikissa☕

Suorakaiteen muotoisessa ruudussa, on sisällä kuvioleikki. Meneekö rimaa hipoen tai ali. Vaan toivottavasti kelpaa. Olen leikkinyt ruutuleikkiä vain tässä yhdessä ruudussa (arkissa). Tulkintani on kieltämättä hmmm....omituinen, vaan niin olen itsekin🤣



tiistai 10. helmikuuta 2026

Ystävänpäivä

Marjatta torkkuu sängyllään lounaan jälkeen. Havahtuu ääneen.."Hei Marjatta, lähdetäänkö ulos?"

Hänen silmänsä rävähtävät auki. Hetkeen hän ei tajua,mitä tapahtuu. "Kuka....Kaarina"

"Lähdetään ulos, aurinkoon". Marjatalle autetaan ulkovaatteet päälle. Kasvoilla on leveä hymy. 

Kaarina juttelee, kyselee kuulumisia. Työntää pyörätuolia lumisella tiellä. Välillä pysähdytään suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta.  Helmikuussa on  pakkasta, mutta valo ja pieni kasvoilla tuntuva lämpö hellii Marjatan mieltä. Hän on niin iloinen, hymyileväinen, että ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan.

Käydään marketissa ostamassa Marjatalle hedelmiä.

Takaisin tultua pelataan muistipeliä.  Marjatalle tuodaan päiväkahvi. Jutellaan kaikesta mitä Marjatta muistaa.

Kaksi tuntia hurahtaa liian nopeasti. Kaarina halaa Marjattaa, vilkuttaa. "Tulen taas viikon päästä."


Viikon 7. Krapu

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Salailuako

Bertta käveli sairaalan ovesta.  Talvikenkä tarttui rapun reunaan, hän kompastui. Katsoi nolona ympärilleen, ei ketään onneksi. 

Ei ehtinyt takkiaan riisua, kun lääkäri huusi etuajassa sisään.  Huoneessa oli myös harjoittelija.

Kirurgi kertoi koneelta kuvausten tulokset. "Sappikäytävän polyypit eivät tässä vajaatäytteisessä sapessa näy"

Kuvaukset eivät tuoneet uutta tietoa.

"Oireet viittaavat kyllä sappivaivaan. Voitaisiin jatkaa vatsan kautta tehtävällä sappikäytävien tähystyksellä." 

"Kiitos ei". Bertta alkoi kietoa huivia kaulaan. Nieletytti. Sovittiin, että seurataan tilannetta. 

Mietteliäänä Bertta meni kotiin. Katsoi pari päivää myöhemmin kuvauksen tulokset omakannasta. Tiedoissa oli uusi löytö, molemminpuoliset munuaisvaltimoiden pullistumat, joista lääkäri ei maininnut mitään.

Tuskanhiki kohosi ohimoille. Perimässä pahasti sydänsairas suku. 


Viikon 6 Krapu