Saa taiteilla -blogin haaste
Hmmmm......onkohan tämä se ilontuoja...vai....mitä se mahtaa tuottaa? Tuleeko tuotos ulos tuosta värittömästä reiästä?
Entäs jos minua on huijattu. Jos onkin "keisarin uudet vaatteet" tyylinen hökötys. Tai jos se poistaa jo jotakin olevaa......
Saa taiteilla -haaste
Väri pakeni hänen kasvoiltaan.
Hän saapui sairaalan aulaan. Vatsasta kouraisi. Mieleen nousivat muistot. Hyvät ja huonot.
Tästä talosta hän oli onnellisena kantanut vastasyntyneet lapsensa kotiin. Käynyt useita kertoja tutkimuksissa, leikkauksissa, lääkärien vastaanotoilla.
Tänään hän meni kontrolli käynnille lääkäriin. Ultra ja verikokeet oli tehty jo aiemmin.
Olo oli levoton, vaikka ultrauksessa ei näkynyt mitään uutta ja huolestuttavaa. Sairauden taakka lepäsi silti hartioilla. Hän oli alun alkaen päättänyt olla pelkäämättä. Olla antamatta sairauden pelon hallita elämäänsä. Hyvin hän oli siinä omasta mielestään onnistunut.
Väänsi vitsiä puuttuvista osista. Helisteli lääkedosettia, ikuinen ystävä,jota ilman ei eläisi. Nauroi, että pienestä se elämä on kiinni, kun otti pienen pillerin käteensä. Sääliä hän ei kaivannut.
Silti olo oli kuin pelissä hävinneellä. Ärsytti. Kontrollikäynti pakotti hänet ajattelemaan sairauttaan. Hyvä,että tutkitaan, mutta ikuinen vakavan sairauden leima oli pysyvästi otsassa.
"Siitä ei pääse eroon,kunnes kuolema meidät erottaa"
Vaikka sairaus oli leikattu,hoidettu, hän ei pääsisi siitä koskaan eroon..entäpä jos....
Viikon 9 Krapusanat, taikina, nostalgia, hätä
Kaarlo astui ulos pubin ovesta. Sisältä kuului musiikkia, höystettynä puheen sorinalla. Kaarlo halusi raitista ilmaa. Voimajuomia oli tullut nautittua hiukan liikaa.
Hän huomasi naisihmisen, joka vaikutti reippaasti humaltuneelta, ottaen jokaisen askeleen jälkeen, kaksi askelta takakenossa taaksepäin.
Kaarlo kiirehti auttamaan. Tarttui kookasta naista kainaloiden alta.
Humps, nainen kaatui itseään paljon pienemmän Kaarlon päälle. Kaarlo pystyi tuskin hengittämään. Naisen vartalo tuntui veltolta kuin taikina.
Kaarlo huusi apua. Kaksi nuorta miestä riensi apuun,auttaen naisen ylös ja taksiin. Kaarlo kiitteli.
Pubiin astui upea vaaleaverikkö. Kaarlo virkistyi palaten pubiin. "Täällä on nostalgiaa" huomautti nainen. "Niin kai " vastasi Kaarlo epäröiden. "Nostalgia oli hetken kateissa"
SaaTaiteilla
Näin meillä. Kolme kissaa tuntuvat välillä olevan kaikkialla. Niistä näkyvin on Nuke, siltä ei jää mikään huomaamatta.
Ne elävät omassa maailmassaan, rinnakkain kanssamme. Silti en ole ollenkaan varma, onko meidän vai kissojen maailma todellisempi. Oletan,että kissojen.....
Taivas, voima, vihreä viikko 8. Krapu
Unelman etupiha
Pihanurmi oli tumman vihreä. Nurmikolla komeili uusi päältä ajettava leikkuri. Poissa oli iänikuinen, pätskähtelevä, työnnettävä leikkuri, joka sammui yhtenään.
Unelma salli Kaarlon leikata vanhalla, vasta illemmalla, ettei kukaan näkisi sitä. Tänään hän suorastaan yllytti leikkaamaan silloin, kun naapurit olivat ulkona.
Talo ja piha edustivat Unelmalle kaikkea, mistä hän oli aina haaveillut.
Nyt naapurin Irene lähestyi kadulla heidän pihaansa. Unelma kipaisi istumaan terassille. Huhuili Kaarloa tulemaan kylmälle siiderille nurmikon leikkuun välissä.
Taivas näytti silloin voimansa. Äkillinen ukkospuuska tarttui uuteen aurinkotuoliin, heittäen sen Kaarlon päälle. Ruohonleikkuri ajautui aidan läpi naapurin pihalle, katkoen mennessään pensasaidan ja Unelman kauniit kukkaset.
"Eeiiiiiiii....Kaarlo!
Ruutuleikkiä
Kaaos
Marjatta torkkuu sängyllään lounaan jälkeen. Havahtuu ääneen.."Hei Marjatta, lähdetäänkö ulos?"
Hänen silmänsä rävähtävät auki. Hetkeen hän ei tajua,mitä tapahtuu. "Kuka....Kaarina"
"Lähdetään ulos, aurinkoon". Marjatalle autetaan ulkovaatteet päälle. Kasvoilla on leveä hymy.
Kaarina juttelee, kyselee kuulumisia. Työntää pyörätuolia lumisella tiellä. Välillä pysähdytään suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta. Helmikuussa on pakkasta, mutta valo ja pieni kasvoilla tuntuva lämpö hellii Marjatan mieltä. Hän on niin iloinen, hymyileväinen, että ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan.
Käydään marketissa ostamassa Marjatalle hedelmiä.
Takaisin tultua pelataan muistipeliä. Marjatalle tuodaan päiväkahvi. Jutellaan kaikesta mitä Marjatta muistaa.
Kaksi tuntia hurahtaa liian nopeasti. Kaarina halaa Marjattaa, vilkuttaa. "Tulen taas viikon päästä."
Viikon 7. Krapu
Bertta käveli sairaalan ovesta. Talvikenkä tarttui rapun reunaan, hän kompastui. Katsoi nolona ympärilleen, ei ketään onneksi.
Ei ehtinyt takkiaan riisua, kun lääkäri huusi etuajassa sisään. Huoneessa oli myös harjoittelija.
Kirurgi kertoi koneelta kuvausten tulokset. "Sappikäytävän polyypit eivät tässä vajaatäytteisessä sapessa näy"
Kuvaukset eivät tuoneet uutta tietoa.
"Oireet viittaavat kyllä sappivaivaan. Voitaisiin jatkaa vatsan kautta tehtävällä sappikäytävien tähystyksellä."
"Kiitos ei". Bertta alkoi kietoa huivia kaulaan. Nieletytti. Sovittiin, että seurataan tilannetta.
Mietteliäänä Bertta meni kotiin. Katsoi pari päivää myöhemmin kuvauksen tulokset omakannasta. Tiedoissa oli uusi löytö, molemminpuoliset munuaisvaltimoiden pullistumat, joista lääkäri ei maininnut mitään.
Tuskanhiki kohosi ohimoille. Perimässä pahasti sydänsairas suku.
Viikon 6 Krapu
Kaksi valkoista
Keijujen mekot ovat valkoiset. Sain tietenkin iltahämärissä lampun valossa ylimmän keijun valkean mekon näyttämään pinkiltä. Huoh.. valkeat ne kuitenkin ovat.
Runsaasti on muutakin kuin valkoista. Vanha maalauspohja, montako kerrosta lieneekään😅
Kuvattu puhelimella, joten laatu ei priimaa. Olen laiskistunut niin, etten kehtaa edes kameraa tai skanneria kaivaa esille. Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta ja tuottaa parempaa laatua😬
