Tänään

Täti tarjoili lapsille aina kaakaota ja elämän viisauksia. " Elämä on kuin luistelu, liukasta ja yllättävää." "Kukaan ei ole täydellinen." 

Eikä täydellinen ollut Fridakaan. 

"Tänään lähden"

Kaikki oli hoidettu. Omaisille jäisi vain tunnistaminen.

Hän painoi oven hiljaa kiinni.

Kuu valaisi hiljaisen tien.  Pian hän oli tutun järven rannalla. Hän riisui takkinsa laskostaen sen läheiselle kivelle.

Frida kahlasi viileään veteen hymyillen. Kohta hän olisi poissa. Kenenkään ei enää tarvitsisi olla vaivautunut hänen seurassaan.

Hän oli niin väsynyt ihmisten välinpitämättömyyteen,ilkeyteen, väheksyntään. Siihen hän ei kyennyt enää.

Kuikan huuto kiiri pitkin järven pintaa, pilvi peitti kuun....

Puhelimeen kilahti viesti tädiltä. "Tule kaakaolle"

VIIKON 11 Krapu/ täti, luistelu, kaakao

Väärinkäsitys

Viikon 10 krapu

Kuu oli lähes täysi. Kesken unien herännyt Hilma istui ikkunan ääressä  Palvelukodin piha näytti kuun valossa salaperäiseltä. 

Tumma hahmo ilmestyi ikkunan eteen, tuijottaen Hilmaa. Hilma kipsahti säikähdyksestä. Hannes siellä virnisteli, kutsuen ulos.

Hetken Hilma epäröi, mutta nyökkäsi Hannekselle. Pukeutui ja hiipi hiljaa ovesta.

Hannes ohjasi Hilman puutarhamajaan. Tarjolla oli teetä ja croissantteja.

Teen jälkeen he asettuivat pihatuoleihin nurmikolle ihailemaan kuuta. Lämmin yö teki tehtävänsä. Kumpikin nukahti.

Molemmat heräsivät ääniin ympärillään. "Oletteko kunnossa?" Ensihoitajat tönivät heitä varoen. Ohikulkija oli luullut heidän menehtyneen ja soittanut apua. 

Hilma ja Hannes repesivät iloiseen nauruun, "Se olisi ollut upea lähtö, yhdessä kuuta ihaillen, käsi kädessä"

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -blogin haaste

Hmmmm......onkohan tämä se ilontuoja...vai....mitä se mahtaa tuottaa? Tuleeko tuotos ulos tuosta värittömästä reiästä? 

Entäs jos minua on huijattu. Jos onkin "keisarin uudet vaatteet" tyylinen hökötys. Tai jos se poistaa jo jotakin olevaa......

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -haaste 

Väri pakeni hänen kasvoiltaan.

Hän saapui sairaalan aulaan. Vatsasta kouraisi. Mieleen nousivat muistot. Hyvät ja huonot.

Tästä talosta hän oli onnellisena kantanut vastasyntyneet lapsensa kotiin. Käynyt useita kertoja tutkimuksissa, leikkauksissa, lääkärien  vastaanotoilla. 

Tänään hän meni kontrolli käynnille lääkäriin. Ultra ja verikokeet oli tehty jo aiemmin. 

Olo oli levoton, vaikka ultrauksessa ei näkynyt mitään uutta ja huolestuttavaa. Sairauden taakka lepäsi silti hartioilla. Hän oli alun alkaen päättänyt olla pelkäämättä. Olla antamatta sairauden pelon hallita elämäänsä. Hyvin hän oli siinä omasta mielestään onnistunut.

Väänsi vitsiä puuttuvista osista. Helisteli lääkedosettia, ikuinen ystävä,jota ilman ei eläisi. Nauroi, että pienestä se elämä on kiinni, kun otti pienen pillerin käteensä. Sääliä hän ei kaivannut. 

Silti olo oli kuin pelissä hävinneellä. Ärsytti. Kontrollikäynti pakotti hänet ajattelemaan sairauttaan. Hyvä,että tutkitaan, mutta ikuinen vakavan sairauden leima oli pysyvästi otsassa.

"Siitä ei pääse eroon,kunnes kuolema meidät erottaa"

Vaikka sairaus oli leikattu,hoidettu, hän ei pääsisi siitä koskaan eroon..entäpä jos....

Hätä

Viikon 9 Krapusanat, taikina, nostalgia, hätä 

Kaarlo astui ulos pubin ovesta. Sisältä kuului  musiikkia, höystettynä puheen sorinalla.  Kaarlo halusi raitista ilmaa.  Voimajuomia oli tullut nautittua hiukan liikaa.

Hän huomasi naisihmisen, joka vaikutti reippaasti humaltuneelta, ottaen jokaisen askeleen jälkeen, kaksi askelta takakenossa taaksepäin. 

Kaarlo kiirehti auttamaan. Tarttui kookasta naista kainaloiden alta.

Humps, nainen kaatui itseään paljon pienemmän Kaarlon päälle. Kaarlo pystyi tuskin hengittämään. Naisen vartalo tuntui veltolta kuin taikina.

Kaarlo huusi apua. Kaksi nuorta miestä riensi apuun,auttaen naisen ylös ja taksiin. Kaarlo kiitteli. 

Pubiin astui upea vaaleaverikkö. Kaarlo virkistyi palaten pubiin. "Täällä on nostalgiaa" huomautti nainen. "Niin kai " vastasi Kaarlo epäröiden. "Nostalgia oli hetken kateissa"

Kissamaista ruutuleikkiä

 SaaTaiteilla 

Näin meillä. Kolme kissaa tuntuvat välillä olevan kaikkialla. Niistä näkyvin on Nuke, siltä ei jää mikään huomaamatta. 

Ne elävät omassa maailmassaan, rinnakkain kanssamme. Silti en ole ollenkaan varma, onko meidän vai kissojen maailma todellisempi. Oletan,että kissojen.....

Unelman etupiha

 Taivas, voima, vihreä viikko 8. Krapu

Unelman etupiha

Pihanurmi oli tumman vihreä.  Nurmikolla komeili uusi päältä ajettava leikkuri. Poissa oli iänikuinen, pätskähtelevä, työnnettävä leikkuri, joka sammui yhtenään. 

Unelma salli Kaarlon leikata vanhalla, vasta illemmalla, ettei kukaan näkisi sitä. Tänään hän suorastaan yllytti leikkaamaan silloin, kun naapurit olivat ulkona.

Talo ja piha edustivat Unelmalle kaikkea, mistä  hän oli aina haaveillut. 

Nyt naapurin Irene lähestyi kadulla heidän pihaansa. Unelma kipaisi istumaan terassille. Huhuili Kaarloa tulemaan kylmälle siiderille nurmikon leikkuun välissä.

Taivas näytti silloin voimansa. Äkillinen ukkospuuska tarttui uuteen aurinkotuoliin, heittäen sen Kaarlon päälle. Ruohonleikkuri ajautui aidan läpi naapurin pihalle, katkoen mennessään pensasaidan ja Unelman kauniit kukkaset.  

"Eeiiiiiiii....Kaarlo!

Ruutuleikkiä - saataiteilla

Ruutuja sisäkkäin,limittäin,päällekkäin....lyijykynällä

Tuli mieleen myös Veikkauksen vanha ruudukko.

Yksi,risti kaksi, pennit miljoonaksi.

Veikkaus on joka viikko.

palautuspäivä keskiviikko.

Kuvattu puhelimella sisällä. 

Joten on ankean harmaa....

 

Hyvää ystävänpäivää kaikille🤗💐

Saa taiteilla

                         

Ruutuleikkiä

ruutu (1-F). suorakaiteen muotoinen pinnan osa; myös jokin rajattu alue tai ala, jonka muoto on muukin kuin neliö tai jopa määrittelemätön.

 

Kaaos

Sattuipa sopivasti. Kaivoin illalla piirustuslehtiön ja kynät kaapista.Tarkoitukseni oli piirrellä. No se jäi,kun tuli muuta.

Aamulla tartuin pöydällä lojuvaan lehtiöön.

Pää oli yhtä tyhjä, kuin keittimen lasipannu.

Olen melkoinen kahvikissa☕

Suorakaiteen muotoisessa ruudussa, on sisällä kuvioleikki. Meneekö rimaa hipoen tai ali. Vaan toivottavasti kelpaa. Olen leikkinyt ruutuleikkiä vain tässä yhdessä ruudussa (arkissa). Tulkintani on kieltämättä hmmm....omituinen, vaan niin olen itsekin🤣

Ystävänpäivä

Marjatta torkkuu sängyllään lounaan jälkeen. Havahtuu ääneen.."Hei Marjatta, lähdetäänkö ulos?"

Hänen silmänsä rävähtävät auki. Hetkeen hän ei tajua,mitä tapahtuu. "Kuka....Kaarina"

"Lähdetään ulos, aurinkoon". Marjatalle autetaan ulkovaatteet päälle. Kasvoilla on leveä hymy. 

Kaarina juttelee, kyselee kuulumisia. Työntää pyörätuolia lumisella tiellä. Välillä pysähdytään suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta.  Helmikuussa on  pakkasta, mutta valo ja pieni kasvoilla tuntuva lämpö hellii Marjatan mieltä. Hän on niin iloinen, hymyileväinen, että ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan.

Käydään marketissa ostamassa Marjatalle hedelmiä.

Takaisin tultua pelataan muistipeliä.  Marjatalle tuodaan päiväkahvi. Jutellaan kaikesta mitä Marjatta muistaa.

Kaksi tuntia hurahtaa liian nopeasti. Kaarina halaa Marjattaa, vilkuttaa. "Tulen taas viikon päästä."

Viikon 7. Krapu

Salailuako

Bertta käveli sairaalan ovesta.  Talvikenkä tarttui rapun reunaan, hän kompastui. Katsoi nolona ympärilleen, ei ketään onneksi. 

Ei ehtinyt takkiaan riisua, kun lääkäri huusi etuajassa sisään.  Huoneessa oli myös harjoittelija.

Kirurgi kertoi koneelta kuvausten tulokset. "Sappikäytävän polyypit eivät tässä vajaatäytteisessä sapessa näy"

Kuvaukset eivät tuoneet uutta tietoa.

"Oireet viittaavat kyllä sappivaivaan. Voitaisiin jatkaa vatsan kautta tehtävällä sappikäytävien tähystyksellä." 

"Kiitos ei". Bertta alkoi kietoa huivia kaulaan. Nieletytti. Sovittiin, että seurataan tilannetta. 

Mietteliäänä Bertta meni kotiin. Katsoi pari päivää myöhemmin kuvauksen tulokset omakannasta. Tiedoissa oli uusi löytö, molemminpuoliset munuaisvaltimoiden pullistumat, joista lääkäri ei maininnut mitään.

Tuskanhiki kohosi ohimoille. Perimässä pahasti sydänsairas suku. 

Viikon 6 Krapu

Saa taiteilla taideblogin haaste

Kaksi valkoista

Keijun kutoja

5 vuotias mummotettava kysyi, et mitä mummi teet? Vastasin piirtäväni keijun kutojaa😄

Maailmamme on satua ja mielikuvitusta.

Keijujen mekot ovat valkoiset. Sain tietenkin iltahämärissä lampun valossa ylimmän keijun valkean mekon näyttämään pinkiltä. Huoh.. valkeat ne kuitenkin ovat.

Saa taiteilla -taideblogin haaste

Vinkki 27. Kaksi valkoista

Runsaasti on muutakin kuin valkoista. Vanha maalauspohja, montako kerrosta lieneekään😅 

Kuvattu puhelimella, joten laatu ei priimaa. Olen laiskistunut niin, etten kehtaa edes kameraa tai skanneria kaivaa esille. Pitäisi ehkä ottaa itseään niskasta ja tuottaa parempaa laatua😬

Tavallinen

Saa taiteilla

           

Minkäs tavallinen kissa tavoilleen voi. 

Tämäkin osa aiemmasta työstä. Innostuin joskus Strömsön ideasta tehdä kollaasi. Kollaasi koostuu omista jutuistani, joihin kuuluu eläimet ja luonto. Ja kukas tässä muukaan, kuin Nuke,taas kerran. Nuke on oikeassa elämässä myös melkoinen keppostelija. 

Pahan teossa alinomaan. Aloittaa klo 2:00 rämistellä parvekkeen oven sälekaihtimia tai kynsimään ulko-oven kumitiivistettä jne. Haluaa jengin jaloilleen. Ja kun lopulta nousen viiden seutuun hiukset pystyssä, väsyneenä ja äkäisenä, juoksee iloisena vastaan puskemaan jalkaa. Kahvinkeittimen äänen saattelemana käy tyytyväisenä nukkumaan. Vuoron vaihto.

Yritän siinä sitten kahvilla elvytellä itseni alkavaan päivään.

Kuva on huono, puhelimella otettu illalla. Vaan aihe on tässä nyt se tärkein. Nuke ei vaihtaisi kasvisruokaan kalaherkkujaan. Tavallinen kissa joka syö kalaa ja lihaa.  Ja hiukan muutakin.

Laitan tähän samaan postaukseen aiemmin tekemäni työn hevosesta, joka jäi silloin postaamatta.

Hevonen

 

Tulisieluinen orivarsa Ressu.

mixed media,akryylit,tussi ja lyijykynä

 

 

 

 

Saa TAITEILLA

26. Tavallinen

 

 

Tavallinen kodin sisäkasvi, kiinanruusu.

 

Aiemmin minulla on ollut eri sävyisiä punaisia, mutta nyt valkoinen.

Työ on osa hiukan suurempaa maalausta.

 

En ole aikoihin postannut mitään. 

Meinannut kyllä, mutta aina peruuntunut. Tein postauksen puhelimella. En pitkään aikaan ole postaillut, joten suokaa anteeksi jos jälki on mitä on.....

 

Elämä on tuonut mukanaan kaikenlaista. Sairastelua, läheisen kuolema ja uusi muutto. Nyt kerrostaloon, elämän helpottamiseksi. Huisketta riittää silti. Kolme kissaa ja koira yrittävät sopeutua uuteen asumismuotoon. Sylvi -koira on hetkessä kotiutunut, eikä tarvitse edes hissiä. Mennään raput alas vauhdilla😄 Kissoille muutto on ollut vaikeampaa.

Parveke on niiden suosikki paikka.Vaan talvella eivät sinne halua.

Taiteillut olen siltikin, joten joka paikasta pursuu maalauksia ja piirroksia. Osan tuhosin tilan puutteen vuoksi. Olohuoneen pitkälle seinälle sain taulukiskon, joten meillä on vaihtuva kotinäyttely ympäri vuoden.

Ja ei, kaikki esillä olevat, eivät ole omiani. 

Lisäksi  myös 5 vuotias lapsenlapsi on innokas piirtäjä/askartelija, joten taideteoksia riittää.

Luovaa ja antoisaa alkanutta vuotta kaikille🤗