Eläkehuijaus ja sarko

Mummu hörppii kahvia sunnuntain leppoisassa aamurauhassa. Lähestyvä syksy kertoo tulostaan hiljentyneellä pihamaalla. Pian aamut täyttyvät pois matkaavien muuttolintujen äänistä.

Haikeus hiipii väkisinkin mieleen. Ja nykyinen maailmanmeno sotineen ja levottomuuksineen vetää hiljaiseksi.

Tuvan ovi lentää paukahtaen sepposen selälleen. Naapurin Kerttu ryntää koputtamatta tupaan vauhdilla. Seisahtuu hengästyneenä keskelle lattiaa silmät täynnä kyyneleitä.

Hengästyneenä hän ei saa sanottua sanaakaan.

Mummu pyytää Kerttua istumaan pöydän ääreen. Kaataa Kertulle kuppiin kahvia ja työntää korvapuustilautasta likemmäs.

"Ole hyvä Kerttu. Juohan kahveet ensin ja kerro sitten uutiset" Kertun ilme paljastaa mummulle,että uutiset eivät ole parhaasta päästä. 

Juotuaan pullakahvit, Kerttu rykäisee ja alkaa kertoa asiaansa. "Tämän hetkisen hallituksen piti paneutua köyhyyden poistamiseen. Onhan pääministerinäkin nuori nainen demari -puolueesta."

"Köyhyys vaan pahenee ja väliinputoajat lisääntyy.  Eläkkeeni nousi 14,29€. Nyt edellisen korotuksen jälkeen kuoppaan pudonnut eläkkeeni, on nousun jälkeen enää 3,37€ suurempi kuin takuueläke. Eläkkeelle jääntini jälkeen se on koko ajan pienentynyt suhteessa takuueläkkeeseen."

"Työssä käyntini ei siis ole hyödyttänyt eläkettäni millään lailla. Saisin saman vaikka en olisi tehnyt päivääkään töitä. Kyllä tämä katkeraksi vetää pakostakin"

"Kaikki eläkemaksut alle 23 vuotiaana, eivät kartuttaneet eläkettä. Eikä silloiset äitiysrahat tai työttömyyskorvaukset. Ja alle kuukauden työsuhteet, joita tein paljon ei myöskään,vaikka elämaksut niistä perittiin. Olo on todella petetyn oloinen"

Minimummokin havahtuu keskusteluun mukaan.

"Jos olisit maahanmuuttaja,saisit saman vaikka et olisi maksanut tähän maahan senttiäkään eläkemaksuja tai veroja. Työntekosi ei todellakaan ole kannattanut. Näin Suomi pitää yllä kansalaistensa etuja ja tasa-arvoisuutta"

"Hah, taas sitä valheellista tasa-arvoa ja höpinää köyhyyden poistamisesta. Köyhyys vaan kasvaa ja ministerit suoltaa valheita"

Minimummo on elementissään. "Kertun pitää lähteä pakolaiseksi, niin saa tasa-arvoisempaa kohtelua muualta"

Kerttu kavahtaa "No mihin minä kotoani lähtisin? Vaikka en minä eläkkeelläni todellakaan enää pärjää. Ei ole iso ukonkaan eläke,mutta nyt olen hänestä täysin riippuvainen. Taidamme jäädä yhteensäkin tuloissamme köyhyysrajan alle. Tällä tulotasoilla ja hintojen nousulla ei sitä kuoleman tuloa tarvitse kauan odotella", toteaa Kerttu hiljaa ja tuijottaa pöytää.

Minimummo kuuntelee Kerttua ja vetää syvään henkeä. " Nyt ei lääkärien tarvitse siirtää vanhuksia enää edes palliatiiviseen hoitoon,kun kuollaan jo kotona ollessa. Ja sekös päättäjiä naurattaa."

"Kohta on hoidettu hoitajapula, sillä pian ei ole hoidettavia. Vain varakkaita mummuja ja pappoja asuu hienoissa palvelukodeissa. Heidät hoidetaan hyvin ja pidetään pitkään elossa. Yksityiset hoitokodit alkavat kilpailla hoidettavista ja houkutella erityispalveluilla palvelukoteihin. Raha se vanhusten hoitoakin pyörittää. "

"Kunnan päättäjät kilistävät iloisina shampanjalaseja, kun ei tarvitse enää rahoittaa vanhustenhoitoa veromarkoilla.  Seurakunnat ja hautausurakoitsijat  hoitavat köyhät hautaan ja vievät viimeiset ropot." 

Minimummo kiihtyy puheistaan ja jatkaa.

"Terveyskeskukset sulkevat vuodeosastoja, kun ei ole mummoja sairaanhoidon jonoissa. Ei niillä ole enää rahaa siihenkään. Kuolevat nopeasti pois riesana olemasta. Lääkkeisiin ja hoitoon ei ole varaa. Rikkaat käyvät yksityisellä. Rahalla saa ja autolla pääsee" toteaa Minimummo

Mummu kuuntelee hiljaa, silmät teevadin kokoisina kauhusta. Vaikka Kertun ja Minimummon jutut ovat kauhistuttavia, niin ei mummu voi niiden todenperäisyyttä juuri epäillä. Uusi uhkakuva pelottaa. 

Mummu niin iloitsi eläkkeelle pääsystä. Nyt ilo on vaihtunut kauhuksi. Minimummo huomaa mummun muuttuneen ilmeen ja lohduttaa. 

" Luin että on keksitty sarkofagin kaltainen arkku. Siihen voi mennä ja kivuton armokuolema saapuu. Tosin siihenkin tarvitaan rahaa. Suomessa ei armokuolemaa sallita, jos palliatiivista hoitoa ei siksi virallisesti lueta. Joten on matkustettava muualle"

Mummu ja Kerttu kavahtavat ajatusta, mutta katsovat hetken toisiaan ja alkavat nauraa hysteerisinä.

 "Matkatoimistot alkavat myydä matkoja Sarkofagiin. Halpalentoyhtiöt kilpailevat lennoista. Matkustajat eivät pelkää vanhoja ja huonoja lentokoneitakaan ja alkavat riemuita, jos lentoemäntä käskee kiinnittämään turvavyöt moottorivian vuoksi. "

"Matkustajat laulavat "

" Tunnen kuinka vauhti kiihtyy, tule mukanani kuolemaan. Tää on kone jossa vanhat viihtyy, tänään kuolemasta kunnolla kiinni saan. 

"Tänä yönä tosi harva kestää, monen tunnin päässä aamu on. Mutta kuka voisi meitä estää, kun mä lennän sinun kanssasi aurinkoon. Lennän aurinkoon...lennän aurinkoon."

Laulun loputtua mummot lojuvat räsymatolla lattialla ja kuivaavat naurun tunkemia kyyneleitä silmistään. Minimummo toteaa " Askeleita lähempänä kuolemaa, mutta ilo irti elämästä,vaikka sydän verta vuotais" 

Minimummo kunnolla vauhtiin päästyään jatkaa.

"Mikäli saapuu elossa kohdemaahan, odottaisi Sarkohotelli asiakkaitaan. Huone olisi oma sarko ja varausaika sovittavissa. Jonkun päivän voisi vain nukkua ja totutella sarkoon. Ja itse haluamanaan päivänä sulkea kannen ja poistua tästä köyhyydestä. "

" Ruumis sarkoineen tuhkaukseen ja Postin kautta lähetys kotimaahan. Postin tuntien puolet tuhkauurnista ei koskaan saavu perille. Joten siinäkin säästyy rahaa, kun ei tarvii uurnalle hautaa etsiä."

Naurusta ei tule loppua. Aurinko paistaa tuvan ikkunasta sisään. Pölyhiukkaset kisailevat valossa ja kisu nauttii sen lämmöstä kiikkustuolissa. 

Tuvassa kaikki hyvin....toistaiseksi.

Mummun tuvalla boomeri vs. vanhus

Päivä on pilvinen,mutta mukavan lämmin. Mummu istuu ulkorapulla ja seuraa variksenpoikasten nahinaa pihamaalla.

Minimummo selaa tapansa mukaan uutisia.

Kesäpäivän rauhan rikkoo Minimummon voihkinta. "No niih, no niih...kohta loppuu syöminenkin,kaikki muu onkin jo jäänyt! Napa hankaa selkärankaa nälkäisellä"

"Täh, loppuuko ruoka?" Mummu valahtaa kalpeaksi ja katsoo kysyvänä Minimummoa. Astuu tupaan varoen, valmistautuen ikäviin uutisiin.

"Toki kauppojen hyllyiltä on osassa tuotteita saatavuus ongelmia yhä enenevässä määrin. Vaan hintojen nopea nousu karsii meidän mummujen ruokavaliota aina vain yksinkertaisemmaksi."

Mummu nyökkäilee osoittaen olevansa samaa mieltä.

"Esimerkkinä kilon juusto. Pienituloisen on pakko ostaa halvinta. Rainbow juusto Tanskasta maksoi ennen Ukrainan sotaa 3,99€. Nyt hinta on kivunnut tässä ajassa 5,65 euroon. Korotukset yhteensä 1,66€. Ja samaa tahtia ovat nousseet myös kotimaiset kilon juustot. Minun laskuoppini mukaan se tekee 41,6%. Nyt on todettava, ettei rahat riitä, jukolauta!" Minimummon ilme on lamaantunut ja epäuskoinen. 

Mummun ilme on apea hänen tajutessaan, että pian ei syödä juustoakaan. Paljon on jo jäänyt pois ostoslistalta. Kaurapuuro maistuu jo liian tutulta.

Samassa tupaan ryntää vauhdilla naapurin Kerttu hätääntyneenä. Istuu käskemättä penkille, kun naapuria ollaan. Hän kuuli Minimummon vuodatuksen hinnoista ja avaa suunsa,nostaen samalla käsivartensa kattoa kohti.

"Yhtälailla sapettaa tuo kansaneläkkeen korotus! Eläkekkeeni yhteensä olivat eläköityessäni noin 50€ suuremmat kuin takuueläke. Saan pienen työeläkkeen ja vielä pienemmän kansaneläkkeen,kun minulla on puoliso. "

"Täällä ajatellaan, että aviossa elävän Kelan kansaneläkettä (täyttä tai osittaista)saavan, on oltava pienemmällä eläkkeellä, kuin yksin elävän. Eli elettävä riippuvaisena puolison eläkkeestä. Ja siinä ei väliä, kuinka pieni on puolison eläke. Melkoisen epätasa-arvoista", purpattaa Kerttu. "Puolisoni kuolema toisi minulle enemmän eläkettä,mutta sitä sitä en sentään toivo. Enkä toivo sitäkään,että olisin jättänyt lapset tekemättä, vaikka taloudellisesti se olisi ollut viisasta."

"Mitä järkeä tuossakaan on, muuta kuin valtion säästö. Eihän ne kulut siitä pienene,kun kumpikin syö ja kuluttaa oman osansa, olipa aviossa tai ei. Tilaakin tarvitaan kahdelle enemmän kuin yhdelle. Vaan päättäjät tietävät,että moni vanhuksista ei hae apua sosiaalitoimesta. Ja ilmeisesti eläkeläisten tasa-arvolla ei väliä"

"Jättää vaan käymättä hammas- ja muut lääkärikäynnit. Jää lääkkeet ostamatta ja moni tarpeellinen asia. Nyt energia ja ruoka maksaa niin paljon,ettei ole enää muuta kuin kuoleman odottaminen", toteaa Kerttu ja pudottaa kädet syliinsä, huokaisten syvään."

"Ero takuueläkkeeseen on koko ajan pienentynyt. Nyt tämän kansaneläkkeen korotuksen jälkeen se on enää noin 2€. Päättäjät eivät päätöksiä tehdessään huomio väliinputoajia. Pieni työeläke kun ei indeksikorotuksella montaa euroa nouse" Kerttu näyttää petetyn näköiseltä." 

Vanhan ihmisen oikeustaju on koetuksella. Isänmaallisuuden tunne tuntuu naurettavalta, kun tajuaa,ettei köyhällä vanhuksella ole mitään arvoa maassa,jota kotimaanaan on pitänyt syntymästään saakka.

Mummua harmittaa Kertun mielipaha. Hän nousee halaamaan Kerttua. "Vaikka päättäjät eivät meistä välitä,me välitämme toisistamme. Kerttu hymyilee kyynelten keskeltä ja Minimummo alkaa heittää jalkaa toisen eteen ja huikkaa

"Ne päättäjät unohtaa,että niistäkin tulee vanhoja,sitä ei estä nahkatakit eikä kalliit muotivaatteet. Yhtä hyödyttömiä ovat kuin muutkin vanhukset. Hah, voi olla katkera paikka kun kuulee olevansa höppänä vanhus, vielä pahempi kuin boomeri" 

Minimummo nauraa taas vedet silmissä ja saa naurun tarttumaan Mummuun ja Kerttuun. "Ei tiedä päättäjät mitä on edessä. Arvon alenema on paljon rajumpi kuin köyhällä", toteaa Minimummo tanssiessaan. "Ja elävät pidempään kun on varaa kunnon ruokaan ja hoitoon."

"Me ei korkealta pudota, kun ei olla mitään" toteaa Kerttu ja näyttää iloisemmalta. Kuoleman odotuskaan ei enää tunnu niin pahalta😆

Nurkkaan ahdistetut Mummu ja Minimummo

Aurinko paistaa ikkunasta tuvan riemunkirjavalle räsymatolle. Mummun pelargoniat hehkuvat punaisen eri sävyissä, joukossa loistaa joku valkoinenkin.

Mummu kulkee kastelukannun kanssa ikkunasta toiseen kastelemassa rakkaita kukkiaan. 

Minimummo istuu penkillä,heiluttelee hermostuneena jalkojaan ja näyttää levottomalta.

Lopulta hän rykäisee, kakistelee kurkkuaan ja avaa lähes ehtymättömän sanaisen arkkunsa.

Mummu kipsahtaa ja läikäyttää vahingossa vettä lattialle. Minimummo saa Mummun aina varautuneeksi ja puolustusasemiin. Vaikka ei se juuri mitään hyödytä. 

"Se ranskalainen, se presidentti on nyt huolissaan siitä, ettei hyökkääjämaan presidenttiä ajeta nurkkaan liian ahtaalle"

Mummu kuuntelee ja ihmettelee, "Mitenkäs ne nyt ovat siitä huolissaan? Ukrainalaisia tässä nurkkaan ajetaan. Miksi hyökkääjän maasta kukaan haluaa olla huolissaan. Omasta halustaan ne sodan aloitti, pahuuttaan" toteaa Mummu ja näyttää miettivältä.

"Hmmm."..jatkaa Minimummo, "Saksan liittokansleri taitaa olla samoilla linjoilla ja liekö Italiakin..laativat jo rauhansopimussuunnitelmia Ukrainan puolesta.....hmm.. 

"Turkissa ja Syyriassa syödään Ukrainasta varastettua viljaa, mutta sitäkään ei julkisesti juuri tuomita. Turkki on natomaa ja silti toimii noin.

Kerrotaan uutisissa kuin ohimennen. Puhumattakaan siitä,mitä muuta sieltä varastetaan. 

Natomailla on oma lehmä ojassa mm kaasun ja öljyn vuoksi" toteaa Minimummo. "Eli moraali on tässä maailmassa edelleen ja aina kaupan".

Mummu aukaisi Minimummon alustuksen aikana telkkarin. "Herttinen sentään! Täällähän on Ukrainan presidentti näyttelemässä Ukrainan presidenttiä" toteaa Mummu hämmästyneenä. 

"Ja sitten siitä tulikin oikea presidentti, joka pysyy kansan rinnalla, onneksi. Toivottavasti pysyy sellaisena myös sodan jälkeen" toteaa mummu mietteliäänä kulmat kurtussa.

Mummu on hetken hiljaa ja vastaa Minimummolle    "Niin tuntuu olevan kaupan kaikki, pelottaa ajatuskin, että meistä tulee samanlaisia siinä seurassa"

Nato alkaa näyttää Mummun silmissä hyvin kepulimaiselta liitolta. Kaiken tämän Nato uhon jälkeen jäätäisiin huonompaan asemaan, kuin ennen jäsenyyden hakemista, sotaisan naapurin vieressä. 

Hiki kohoaa Mummun otsalle, miten maailma ei ole juurikaan kauheasti muuttunut. Nyt vain taitavammin salataan kaikki kulisseissa tapahtuva ja asioita selitellään muka hyvillä tarkoitusperillä. Kansaa vedätetään tullen mennen.

"Hallitus ajaa lupaustensa mukaan köyhyyden poistamista niin lujaa,että osa pieneläkeläisistä köyhtyy suhteessa muihin. Jääkaapin ainoa ilo on valolamppu. Sen aikaa kun sekään palaa, niin kuin Perävaaran Valon tyhjässä jääkaapissa. Valo totesi lampun sammuttua, että nyt tulee kuolema noutamaan. Ja tulihan se, aikanaan."

"Köyhyys lähtee niin että paukahtaa ja samaan paukoseen hautauspalveluja myyvät rikastuvat vauhdilla. Taitaa olla nykypäivinä kannattava bisnes,kun kuolema maksaa niin paljon.  Köyhällä ei olisi varaa siihenkään. Takapihan kompostiin kun ei saa haudata", toteaa Mummu.

" Kyllä se on niin, että pidä vaan tupasi avaimista ja lompakosta tiukasti kiinni, matkalaukku varalta pakattuna. Äläkä luota kehenkään, niin on varminta" toteaa Minimummo ja nauraa päräyttää päälle. "Perävaaran Valo sanoi aina, tyhmä kuolee minne sattuu ja milloin sattuu, viisas kuolee silloin kun haluaa ja minne haluaa."

Mummukin ratkeaa hersyvään nauruun. "Kerrankin ollaan ihan samaa mieltä. Nyt keitetään hyvät kahvit ja juodaan korvapuustien kera. Onhan meillä vielä toisemme ja tupa"

"No on niin kauan kunnes joku tulee. Ahdistaa meidätkin nurkkaan ja vie sen" huikkaa Minimummo. "Ei taitaisi meille myötätuntoa herua sen paremmin Ranskasta,kuin Saksastakaan"

Molemmat nauravat vedet silmissä ja vatsa kippurassa.

"Eletään kuin viimeistä päivää", toteaa Mummu ja kaivaa kaapista lahjaksi saadun pölyttyneen konjakkipullon.      

"Sydänlääkkeeksi"

Mummu ja Minimummo nato/eläke hämmingissä

Mummu heräsi hämärään, ihmetellen kesän pimeyttä. Taivas harmaassa pilvessä ja vettä satoi kaatamalla. 

Otsassa komeili riemunkirjava mustelma, aiemman pyörtymisen seurauksena. Onneksi ei kuitenkaan sen vakavampaa sattunut.

Minimummo hoputti jo ennen aamukahvia uutisten selailuun. Mummun mielestä kahvit pitää juoda ennen uutisia, ettei vaan vetäise henkeen, niin kuin viimeksi kävi.

Kahvin jälkeen Minimummo oli jo niin vauhdissa, että uutiset oli pakko selata puhelimesta.

"Hihii, nyt on hutut ja vellit sekaisin", rilahteli Minimummo. "Turkki ei halua Suomea ja Ruotsia natoon. Siipiemme suojassa on kuulema terroristeja. " Sen Mummu jo tiesikin.

"Ja eikä siinä vielä mitään", tokaisee Minimummo ja vetää kiihtyneenä henkeä ennen aamun suurinta uutista. " Turkki ostaa Venäjältä niiden Ukrainasta varastamaa viljaa!!"

"Täh!!!" Mummu tuijottaa uutista silmät tapillaan ja jatkaa " kauheaa.....varastettua viljaa....kuka sellaista häpeää tehdä...?"

"Häpeääpä hyvinkin, näethän tuon itsekin mitä siinä lukee" ärähtää Minimummo ja alkaa hyppelehtiä penkillä. "Sulle, mulle ja meille, muttei heille" hoilottaa Minimummo Kalinkan tahdissa ja hulmauttelee helmojaan villin penkkitanssin vauhdittamiseksi.

"Liekö korvauksena Suomen ja Ruotsin natoon pääsemisen estämisestä" Minimummo jatkaa ja kiihdyttää penkkitanssiaan, niin että kannat paukkaa ja nauraa hysteerisenä. 

Mummu tuijottaa hiljaa ja kauhistuu. Vallataan toisten maa, tapetaan ja ryöstetään. Nyt varastetaan jo viljakin. Kaikki kauhistelevat,mutta siihen se jää. Kaiken annetaan vain tapahtua, barbaarisella maapallolla. 

"Nato puolustusliitto on hampaattomampi kuin minä. Ensin suorastaan houkutellaan natoon ja kaikki jäsenet muka hyväksyy jäsenyyden. Vaan kuinkas kävikään, yksi maa saa estää koko homman huijaamalla"  jatkaa piikikäs Minimummo.

"Vuosisadan natohuijaus, hurjempi kuin Ukrainan natohuijaus, jossa kaksi maata vastusti jäsenyyttä" Minimummo herkuttelee tragedialla jatkaen "Meille tehtiin tuplaukrainat, rumarillumarei. Joku yksi jäsenyyden nenän edestä vei" Minimummo kiihtyy omista sanoistaan ja huutaa:

"Natopäättäjät ovat nukkeja, joiden käsiä voi väännellä vaikka selän taa, eivätkä mahda mitään. Missä on totuus, raha maailmaa pyörittää. Ei rehellisyys,ei inhimillisyys tai oikeudenmukaisuus. Pelkkää teatteria!" huikkaa Minimummo ja tekee komean kumarruksen.

"Lehdet hehkuttivat presidenttiä maan natoon viemisestä ja jopa itseään ylistävät ministeritkin kilvan kehuivat suuresta tulevaisuuden muutokseen vaikuttamisesta. Nyt näiden suuruuksien vuoksi roikutaan löyhässä hirressä, kaikkine epävarmuuksineen. Että näin tämä nato toimii" nauraa Minimummo maha kippurassa, lattialla reuhottaen. Minimummo on taas vauhdissa.

"Noh....rauhoituhan....Mummu hakee sanoja....jospa tästä vielä sinne natoon jotenkin....." Epävarmuus hiipii raskaana kuin sadepilvi, Mummun hartioille.

"Tätäkö on loppuelämä, epävarmuutta kaikesta"

"Nuori pääministeri lupaa pienimpiin eläkkeisiin elokuulla indeksikorotuksen. Ei taida välittää siitä että se on yhtä tyhjän kanssa. Luvattu indeksikorotus pienissä eläkkeissä, on euromääräisesti naurettava ja ihmisarvoa halveksuva. Ottaen huomioon energian,ruoan ja kaiken kallistumisen.

Yleensäkin pienten eläkkeiden indeksikorotus pienuudessaan kasvattaa vain eläkkeiden välistä kuilua pahiten" kertoo Minimummo hetkeksi vakavoituen.

"Viimeksi 50€ (lue: leikattu vappusatanen) kutistui työeläke/kansaneläke yhdistelmässä monen kohdalla jopa 20€ pienemmäksi ja siihen lisäksi työeläkkeen pieni indeksi muutaman euron. Moni putosi aina vain pahentuvaan eläkekuoppaan."

"Kelan työttömyysetuuksiin saatiin laki,ettei sitä voi pienentää puolison tulojen vuoksi, kansaneläkkeeseen sitä ei edes harkittu. Joten pienennetyn eläkkeen vuoksi parisuhteessa joutuu puolisosta yhä riippuvaisemmaksi. Nöyryyttävää monelle.

"Tämä on sitä suomalaista kaksinaamaista tasa-arvoa" tokaisee Minimummo ja heristää sormeaan.

"Indeksitarkistuksen vuoksi 2022 syksyllä yksittäisen edun määrä nousisi 3.5%  ja yksinasuvan täysi kansaneläke nousisi 24€.

"Yhdistelmäeläkettä ja pientä työeläkettä saavat, tippuvat pian takuueläkkeen piiriin" huikkaa minimummo loppuun.

 "Joten kiitos ei mistään, toteaa Mummu alakuloisena  ja jatkaa "tämä toimii tehokkaammin ja siistimmin kuin palliatiivinen hoito. Näin mummot ja papat kuihtuu hissuksiin nälkään ja sairauksiin kotona"

Mummu kauhistuu ajatuksiaan. Nehän ovat kuin Minimummon. Minimummo tuijottaa hetken silmät ymmyrkäisenä muuttunutta Mummua, reveten hillittömään nauruun, riemunkyynelten tulviessa silmiin.

Mummu hiljenee, pää painuu alas. Kuuluu huokaus hänen tajutessaan taas oman todellisen avuttomuutensa ja sen, kuinka kauhistuttavan oikeassa Minimummon jutut ovat olleet. 

Mummu nousee ylös, näkee auringonsäteen kimaltavan vesihelmien koristamalla pihanurmella.

Pieni toivonkipinä siitä, että kaikki muuttuu vielä hyväksi,on kuin auringonsäde, joka pian katoaa sadepilven taa. 

Vaan periksi en anna, on Mummun motto, joka on pitänyt, ainakin näihin päiviin. "Elän vaikka itseni kiusalla" toteaa Mummu lopuksi ja sytyttää uunin vanhalla lehdellä, jonka etusivulla komeilee surullista indeksikorotusta lupaillut pääministeri.

Elämä jatkuu Mummun tuvalla, hyvin tai huonosti. "Useinmiten huonosti" lisää Minimummo🤣

Mummu ja Minimummo

Mummu elää mökissään, seuranaan Minimummo.

Mökissä eletään rauhallista elämää, turvallistakin. Korona eristi Mummun muista ihmisistä,vain sisäinen mini me, Minimummo seuranaan.

Minimummo on kriitikko, tiukkapipoinen ja periksiantamaton. Väliin hän vahingoniloisena huutelee kommenttejaan, järkyttäen herkän, luontorakkaan hiljaiseloa elävän Mummun elämää.

Mummu ei ollut ihan varma,halusiko hän rakkaan kotimaansa liittyvän natoon. Hän eli lapsuutensa sodanjälkeisessä Suomessa. Maa maksoi sotakorvaukset voittaneelle osapuolelle kunnialla. Oli pärjätty pitkään naapurimaan kanssa sovussa.

Ilkeät kielet käyttivät kotimaan politiikasta usein sanaa  suomettuminen. Mummon mielestä se oli tervettä järkeä turvata rauhallinen elämä naapurisovussa. Jokainen tietää,ettei pikkujätkän kannata roikkua kaksimetrisen korston housunlahkeessa,riitaa haastamassa. Siinä ottaa turpiinsa ennen pitkää. Niin otettiin jo aiemmin.

Ja järkevät ihmiset neuvottelevat ja sopivat ehdot,aseisiin tarttumatta.

Naapurimaan käsittämätön hyökkäys toiseen itsenäiseen maahan, on Mummun mielestä järkyttävä. Asialle on vaikeaa löytää ymmärrystä. Mummu suree kansaa, joka sodan jaloissa menettää lähes kaiken, elämänsäkin. 

Televisiosta tulee järkyttävää uutista raakuuksista ja Mummu suree. Netistä sitä tursuaa silmille vielä enemmän. Ei tv sulkeminen asiaa muuta,eikä silmien ainakaan.

Vauhdilla kallistuu,energia, ruoka, ihan kaikki. Kohta ei Mummun rahat enää riitä. Lääkäriin, hammaslääkäriin Mummu ei mene,kun liian kallista. Minimummo ilkkuu " kuolema lopettaa kärsimykset"

"Siihen ne loppuu sinultakin" vastaa Mummu. Ja huitaisee kipuihinsa Buranan veden kera.

Naapurin Aino elää erillaista elämää,vauras kun on.

Vieraitakin siellä käy yhtenään. Aino ei anna sotauutisten hätkäyttää,eikä pilata mukavaa ylellisyyttä. Aino keskittyy vain omaan elämäänsä.

Ei Mummu kadehdi Ainolta sitä,tai mitään muutakaan. Hän haluaa vain rauhaa,mieluusti koko maailmaan. Ei tuomitse Ainon nato innostusta, se on Ainon oma asia. Hän on naapuri ja välit on pidettävä kunnossa. Minimummo on usein eri mieltä,mutta Mummu jättää huomautukset omaan arvoonsa.

Presidentti oli aina luvannut kansalle,että mahdollisen natohalukkuuden päättää kansa kansanäänestyksellä. Tähän Mummu luotti.

Pääministerikin oli aiemmin vastustanut natoa.

Alkoi natokeskustelu,yhtä hyökkäävänä ja tuomitsevana,kuin koronakeskustelu oli ollut.

Kansa asetettiin toisiaan vastaan valtiovallan taholta. Rokotettu hyvä,rokottamaton paha.

Nyt natokeskustelu meni samaa rataa. Natovastaisia leimattiin,syyllistettiin. Eduskunta äänesti ja kansan enemmistö oli samaa mieltä.

Ja oli olevinaan niin kiire,ettei kansan äänestää kannata,kun aikaa vähän ja kyselyt kertovat kansan mielipiteen.

"Kiire tehtiin tarkoituksella,ettei vain kansa kaada aikomuksia" kuiskuttaa Minimummo.

Mummu yrittää perustella kiirettä naapurimaan uhkalla,mutta Minimummo on eri mieltä.

" Sopimuksen piti olla läpihuutojuttu. Vaan kuinkas kävi. Ensin Turkki vaati kahdenkeskisiä keskusteluja. Pian tuli ilmoitus,ettei pidetä Suomen ja Ruotsin natoon liittymistä hyvänä. Seuraavaksi juttu paisui kolmen kohdan ehdoksi. Päivää myöhemmin niitä ehtoja oli jo kymmenen" muistuttaa Minimummo. Mummu vetää aamukahveet henkeen,kun näkee listan vaatimuksista.

Aamu-uutisia kuunnellessa,Mimimummo huutaa hengästyneenä "Vastustajien joukkoon liittyi Kroatia ja joku toinenkin. Että näin kiire loppui tykkänään,vaikka esteitä ei pitänyt olla ollenkaan."

"Ja näidenkö kanssa puolustusliittoon, ihmettelee Minimummo. Kiristävät jopa meihin liittymättömillä asioilla muita natomaita. Huijasivat uskomaan, että ovat puolellamme." Minimummo ratkeaa räkänauruun ja toteaa että tämä oli vuosisadan huijaus. Tragikomiikka naurattaa hiukan jo Mummuakin, mutta samalla suru vain hiljaa kasvaa.

Nuorten sanoma "mä hajoan" on Mummua huvittanut. Vanha ihminen kun alkaa hajota pikkuhiljaa vähän joka paikasta,toisin kun nuoret ovat parhaimillaan. Nyt hän  kuitenkin tuntee hajoavansa. Hajoavansa muutenkin kuin vanhuuteen. Mummusta alkaa tuntua,että kaikki kaatuu niskaan.

Ei tullut kansanäänestystä. Ei kysytty mummoilta,ei keneltäkään Mummun tutulta mielipidettä. Ei kysytty Itä-Suomalaisilta. "Eikä meiltä kysytä mitään muutakaan tärkeää asiaa. Vain kauppaketjujen tuote- ja palvelukyselyjä korkeintaan" tiuskaisee Minimummo.

Minimummo "lyö vettä sorsan selkään" nauramalla Mummun hyväuskoisuudelle. Minimummo on hyväksynyt mummojen muuttumisen ongelmajätteeksi, joilla ei edes ihmisarvoa. Hän on sitä mieltä,että palliatiivinen hoito on kehitetty liian pitkään elävien poistamiseksi. Terveydenhuollon maksukiintiön täytyttyä mummot ja papat saatellaan viimeiselle matkalleen.

Mimimummo kuiskuttaa Mummulle, ettei mummon mielipiteillä ole väliä. Surullisena Mummu myöntää senkin. Tyhjä tässä on hihojaan polttaa, sekin koituu vain omaksi vahingoksi.

Mummu nostaa lipun pöydälle kotimaan kunniaksi ja hyväksyy mitättömyytensä. Pelkää, joko aamu-uutisissa kerrotaan uusista natojäsenyyttä vastustavista maista ja 50 vaatimuksen listasta.

Tänään tuli 54 kohdan lista seuraavaan omikronmuunnokseen valmistautumiseksi. 

Mimimummo asettuu unille ja kihisee innosta ajatellessaan aamun uusia listoja.

Mummu ei meinaa saada unta. Valvoo pimeässä,kyynelten valuessa tyynylle. Ja näkee painajaisia listoista.

Aamu valkenee ja Minimummo hihkuu Mummun hereille. "Nyt sinä näet,ettei luottaa kannata edes omiin. Hah joko uskot,meitä viedään kuin pässiä narusta,teuraalle"

Unisena, flanellisessa yöpaidassaan Mummu änkeää itsensä ylös. Nappaa puhelimen pöydältä, lukee uutiset. Silmät laajenevat teevadin kokoisiksi

"Mitä ihmettä ne nyt meni Kuopiossa tekemään, vuokrasopimus sotaisan naapurimaan öljy-yhtiölle, joka ei edes kerro kuka toiminnan aloittaa. 

Biopolttoainejalostamo?? Kallaveden, Rissalan sotilaslentokentän ja junaradan tuntumaan....."kiljuu Minimummo

Mummu ei saa sanaakaan kauhultaan sanottua.

Minimummo tanssii tasajalkaa penkillä ja ulvoo naurusta.. ...Vieläkö epäilet......hah,hah....omatkin ......hah...Joko lähdetään evakkoon...

Kuuluu kumahdus. Mummu kaatuu lattialle naamalleen......eikä liikahdakkaan......

Minimummo kavahtaa "meninköhän liikasiin..?"

Juliste -haaste kollaasi

Kollaasi

 

 

Kuvat eivät kovin tarkkoja. Otettu puhelimella. 

Jatkossa on kehdattava skannata. Menin muutenkin riman ali, kun käytin osin aiempia julkaisemattomia töitä pohjina ja puhelimella lisäsin tekstit. Kollaasi on kuitenkin tehty kannettavan kuvankäsittelyohjelmalla.

 

Hauskaa oli olla mukana. Ilo katsella osallistujien hienoja julisteita. 

Kiitos Millin mahdollisuudesta osallistua ja kiitos teille jotka käytte kurkkaamassa.

 

 Täällä lisää juliste -taidetta:

Juliste taidetta

 Teemakuun kollaasien juliste -haaste

Tässä viimeinen työ haasteeseen. Nyt juliste ilman tekstiä,vain symboliikkaa.

6. What's gonna happen..

Toivottavasti ehdin vielä kollaasin,

mutta ainakin osallistuin.

Kiitos Millin aina niin mielenkiintoisesta haasteesta.

Kiitos myös kaikille blogivieraille

Täällä lisää julistetaidetta: