Mummu ei ollut ihan varma,halusiko hän rakkaan kotimaansa liittyvän natoon. Hän eli lapsuutensa sodanjälkeisessä Suomessa. Maa maksoi sotakorvaukset voittaneelle osapuolelle kunnialla. Oli pärjätty pitkään naapurimaan kanssa sovussa.
Ilkeät kielet käyttivät kotimaan politiikasta usein sanaa suomettuminen. Mummon mielestä se oli tervettä järkeä turvata rauhallinen elämä naapurisovussa. Jokainen tietää,ettei pikkujätkän kannata roikkua kaksimetrisen korston housunlahkeessa,riitaa haastamassa. Siinä ottaa turpiinsa ennen pitkää. Niin otettiin jo aiemmin.
Ja järkevät ihmiset neuvottelevat ja sopivat ehdot,aseisiin tarttumatta.
Naapurimaan käsittämätön hyökkäys toiseen itsenäiseen maahan, on Mummun mielestä järkyttävä. Asialle on vaikeaa löytää ymmärrystä. Mummu suree kansaa, joka sodan jaloissa menettää lähes kaiken, elämänsäkin.
Televisiosta tulee järkyttävää uutista raakuuksista ja Mummu suree. Netistä sitä tursuaa silmille vielä enemmän. Ei tv sulkeminen asiaa muuta,eikä silmien ainakaan.
Vauhdilla kallistuu,energia, ruoka, ihan kaikki. Kohta ei Mummun rahat enää riitä. Lääkäriin, hammaslääkäriin Mummu ei mene,kun liian kallista. Minimummo ilkkuu " kuolema lopettaa kärsimykset"
"Siihen ne loppuu sinultakin" vastaa Mummu. Ja huitaisee kipuihinsa Buranan veden kera.
Naapurin Aino elää erillaista elämää,vauras kun on.
Vieraitakin siellä käy yhtenään. Aino ei anna sotauutisten hätkäyttää,eikä pilata mukavaa ylellisyyttä. Aino keskittyy vain omaan elämäänsä.
Ei Mummu kadehdi Ainolta sitä,tai mitään muutakaan. Hän haluaa vain rauhaa,mieluusti koko maailmaan. Ei tuomitse Ainon nato innostusta, se on Ainon oma asia. Hän on naapuri ja välit on pidettävä kunnossa. Minimummo on usein eri mieltä,mutta Mummu jättää huomautukset omaan arvoonsa.Presidentti oli aina luvannut kansalle,että mahdollisen natohalukkuuden päättää kansa kansanäänestyksellä. Tähän Mummu luotti.
Pääministerikin oli aiemmin vastustanut natoa.
Alkoi natokeskustelu,yhtä hyökkäävänä ja tuomitsevana,kuin koronakeskustelu oli ollut.
Kansa asetettiin toisiaan vastaan valtiovallan taholta. Rokotettu hyvä,rokottamaton paha.
Nyt natokeskustelu meni samaa rataa. Natovastaisia leimattiin,syyllistettiin. Eduskunta äänesti ja kansan enemmistö oli samaa mieltä.
Ja oli olevinaan niin kiire,ettei kansan äänestää kannata,kun aikaa vähän ja kyselyt kertovat kansan mielipiteen.
"Kiire tehtiin tarkoituksella,ettei vain kansa kaada aikomuksia" kuiskuttaa Minimummo.
Mummu yrittää perustella kiirettä naapurimaan uhkalla,mutta Minimummo on eri mieltä.
" Sopimuksen piti olla läpihuutojuttu. Vaan kuinkas kävi. Ensin Turkki vaati kahdenkeskisiä keskusteluja. Pian tuli ilmoitus,ettei pidetä Suomen ja Ruotsin natoon liittymistä hyvänä. Seuraavaksi juttu paisui kolmen kohdan ehdoksi. Päivää myöhemmin niitä ehtoja oli jo kymmenen" muistuttaa Minimummo. Mummu vetää aamukahveet henkeen,kun näkee listan vaatimuksista.
Aamu-uutisia kuunnellessa,Mimimummo huutaa hengästyneenä "Vastustajien joukkoon liittyi Kroatia ja joku toinenkin. Että näin kiire loppui tykkänään,vaikka esteitä ei pitänyt olla ollenkaan."
"Ja näidenkö kanssa puolustusliittoon, ihmettelee Minimummo. Kiristävät jopa meihin liittymättömillä asioilla muita natomaita. Huijasivat uskomaan, että ovat puolellamme." Minimummo ratkeaa räkänauruun ja toteaa että tämä oli vuosisadan huijaus. Tragikomiikka naurattaa hiukan jo Mummuakin, mutta samalla suru vain hiljaa kasvaa.
Nuorten sanoma "mä hajoan" on Mummua huvittanut. Vanha ihminen kun alkaa hajota pikkuhiljaa vähän joka paikasta,toisin kun nuoret ovat parhaimillaan. Nyt hän kuitenkin tuntee hajoavansa. Hajoavansa muutenkin kuin vanhuuteen. Mummusta alkaa tuntua,että kaikki kaatuu niskaan.
Ei tullut kansanäänestystä. Ei kysytty mummoilta,ei keneltäkään Mummun tutulta mielipidettä. Ei kysytty Itä-Suomalaisilta. "Eikä meiltä kysytä mitään muutakaan tärkeää asiaa. Vain kauppaketjujen tuote- ja palvelukyselyjä korkeintaan" tiuskaisee Minimummo.
Minimummo "lyö vettä sorsan selkään" nauramalla Mummun hyväuskoisuudelle. Minimummo on hyväksynyt mummojen muuttumisen ongelmajätteeksi, joilla ei edes ihmisarvoa. Hän on sitä mieltä,että palliatiivinen hoito on kehitetty liian pitkään elävien poistamiseksi. Terveydenhuollon maksukiintiön täytyttyä mummot ja papat saatellaan viimeiselle matkalleen.
Mimimummo kuiskuttaa Mummulle, ettei mummon mielipiteillä ole väliä. Surullisena Mummu myöntää senkin. Tyhjä tässä on hihojaan polttaa, sekin koituu vain omaksi vahingoksi.
Mummu nostaa lipun pöydälle kotimaan kunniaksi ja hyväksyy mitättömyytensä. Pelkää, joko aamu-uutisissa kerrotaan uusista natojäsenyyttä vastustavista maista ja 50 vaatimuksen listasta.
Tänään tuli 54 kohdan lista seuraavaan omikronmuunnokseen valmistautumiseksi.
Mimimummo asettuu unille ja kihisee innosta ajatellessaan aamun uusia listoja.
Mummu ei meinaa saada unta. Valvoo pimeässä,kyynelten valuessa tyynylle. Ja näkee painajaisia listoista.
Aamu valkenee ja Minimummo hihkuu Mummun hereille. "Nyt sinä näet,ettei luottaa kannata edes omiin. Hah joko uskot,meitä viedään kuin pässiä narusta,teuraalle"
Unisena, flanellisessa yöpaidassaan Mummu änkeää itsensä ylös. Nappaa puhelimen pöydältä, lukee uutiset. Silmät laajenevat teevadin kokoisiksi
"Mitä ihmettä ne nyt meni Kuopiossa tekemään, vuokrasopimus sotaisan naapurimaan öljy-yhtiölle, joka ei edes kerro kuka toiminnan aloittaa.
Biopolttoainejalostamo?? Kallaveden, Rissalan sotilaslentokentän ja junaradan tuntumaan....."kiljuu Minimummo
Mummu ei saa sanaakaan kauhultaan sanottua.
Minimummo tanssii tasajalkaa penkillä ja ulvoo naurusta.. ...Vieläkö epäilet......hah,hah....omatkin ......hah...Joko lähdetään evakkoon...
Kuuluu kumahdus. Mummu kaatuu lattialle naamalleen......eikä liikahdakkaan......
Minimummo kavahtaa "meninköhän liikasiin..?"
Kyllä nyt mummoilla on miettimistä ja pelättävääkin, jos on muillakin.
VastaaPoistaTelevisiosta ei tuu muutakuin sotaa, ennen sotaa ei tullut muuta kuin koronaa, no sitten tuli sota ja korona häipyi, vai häpyikö?
Kaupassa monet ruuat ovat nousseet nyt jo vaikka kuinka paljon. N. 40-50 centtiä tuote.
Ei ne mummot kohta pysty ostamaan lääkkeitään, kun ruokaakin on pakko edes jotain ostaa, mutta pienet eläkkeet eivät mummolla riitä, mitä tehdä? Lääkkeet, vai ruoka?
Nyt on niin paljon kurjia asioita ilmassa, ettei pysy enää perässäkään.
Ei mummo, joka on tähän asti elänyt aika tasapainoista elämää, silti säästäen, mutta onnellisena kuitenkin.
Nyt pelottaa kaikki, mistään ei enää voi olla varma, ei edes siittä rauhasta, johon mummo on jo ehtinyt tottua!
Hyvä kirjoitus sulta, tämän hetkisestä ajasta.