lauantai 18. maaliskuuta 2017

Psykedeelinen tajunnanräjäytys 3.

Kärsiikö hän ehkä aistiyliherkkyydestä?
Onko hän vain utelias ja "pelkkänä korvana,"  
vai pitäisikö sanoa kolmena korvana :-D

Ehkä hän on menneen ajan sentraali-Santra ?????

Kenties hänen on oltava tarkkana ja kuunneltava niin monelta taholta.

Suuret vihreät silmät ovat surulliset.
Suupielet alaspäin, joten hän tuskin nauttii olostaan.

Pitkät portaat kiivettävänä ja kaupungin hälinä ympärillään.

Ears of fear


Tässä työ muokattuna terävämmäksi.


Tämäkin työ viime viikon reissulla piirretty.

Miksi hänellä on noin monta korvaa
ja hän näyttää surulliselta?

Mitä Sinä ajattelet hänestä?


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Akryylimaalaus vanhaan kellotauluun

Tänään meillä oli aamulla -25 pakkasta. Ulos ei tehnyt mieli.
Kaivoin pensselit ym esiin.

Ajatus



Tällainen syntyi tänään, Ajatus......

Nappasin kuvan puhelimella iltahämärässä.
Tarkoitus ei ollut edes laittaa tänne esille.

Kuva on epätarkka, eikä tuo oikein esille työn pintastruktuuria.
Eikä värejäkään, mutta jotain tähän tyyliin se on.

Pohjana vanha rikki mennyt kello.
Siis kello oli tässä taulussa  ja pohjassa kukon kuva.
Käänsin taustalevyn, tukin reiän ja gessosin.
Sen kuivuttua (autoin hiukan kuivaajalla),
pohja-ja pintamaalasin moneen kerrokseen akryyleilla.
Lakkasin työn ja maalailin ja lakkasin kehykset.
Koko kehyksineen noin 25x25cm


Olen ollut viime aikoina erikoisen väsynyt 😪
enkä ole saanut aikaiseksi oikein mitään.

No laitoin nyt kuitenkin jotain tänne ;-)

Iloista ja mukavaa loppuviikkoa kaikille 

maanantai 16. tammikuuta 2017

Keijulapsi

Tänään otin käsittelyyn aiemmin tekemäni pohjan. Olin ajatellut lähinnä
atc -kortteja varten.
Nyt tein kuitenkin jotain ihan muuta.

Ihastelin eilen Enkulin tekemiä soul collage -kortteja. Niistä en mitään tiedä, mutta Enkulin kortit ovat niin kauniita. Myös hänen aiemmin tekemänsä. Sieltä siirryin Susannan blogiin ja katsomaan hänen korttejaan. Hyvin kauniita nekin.

Kokoa lukuunottamatta, en jaksanut lähteä etsimään lisää tietoa.
Ymmärsin kuitenkin, että ovat jonkinlainen katsaus omaan sielunelämään.
Niitä tehdessä löydetään ja etsitään itsensä sisintä ja työstetään omaa mielen maisemaa.
Ehkä ymmärsin väärin, mutta siitä tuli idea tähän työhön.
Kokokin melkein sama, kuin noilla em. korteilla.

Lienenkö mennyt "ihan metsään", niin kuin minulla on usein tapana ;-)

No, metsäsuomalaisena olen melko yksioikoinen ja suoristelen polkuja.
Leikkaa, liimaa -ihminen, kun en oikein ole, tartun mieluummin kynään tai pensseliin.

Tolkuton mielikuvitukseni kyllä yleensä hoitaa loput.
Tulos on aina arvaamaton, niin kai sitten minäkin.

Kuvan hahmon nähtyäni, muistin sen laihan, pitkähiuksisen takkutukan.
Opettaja aina välillä pyysi jäämään luokkaan, toisten mennessä syömään.
Hän kampasi purkautuneet letit suoriksi ja letitti ne uudelleen.
Solmi äidin laittamat silkkinauhat kauniille ruseteille ja sitten syömään.

Nyt jo edesmennyt opettajani Aino, oli kultainen ihminen sydämeltään.
Mielessäni ajattelen ja kiitän häntä usein.

Katseltuani aikani pohjaa, näin mitä siihen tulee. Hahmo odotti vain rajaamista.
Nyt näytän hänet teillekin.



Keijulapsi

Keiju, lapsi vilkas eilisen
tyttö laiha, tukka takkuinen

Mielikuvitus, siivet selkään kasvattaa
aukeaa silmiin, kaunis satujen maa
Kutsun metsän, lapsi kuulla saa
ei sitä voi, eikä halua vastustaa

Varpain paljain metsän mättäillä kulkee
siniset silmänsä maailman pahuudelta sulkee
Laulu lintujen musiikkina korvissa soi
vain lapsi sen tahdissa tanssia voi

Yli kantojen yli kivien, jalat pienet lennähtää
vain metsän henget, eikä muuta silmissään nää
Tuoksu metsän pientä keijua houkuttaa
metsä lapsen valtaansa ottaa saa

Maan äidin syli sammaleinen
unen turvallisen tarjoaa
käsivarsina ympärillään
sininen taivas ja tuoksuva maa

Koko pienellä sydämellään
keiju metsäänsä rakastaa
vaan ei hän voi välttää
paluuta pahaan maailmaan

Hiljaa sammuu lyhdyt mielikuvituksen
yksi kerrallaan maahan tippuen
Katoaa siivet, haihtuu keiju
kera lyhtyjen sammuvien

Kuulee enää laulun lintujen
laulun muistojen, syvän kaipauksen
Niin särkyi maailmat satujen
murtui sydän pikku keijusen

Saassa (oma runoni)   ©

maanantai 9. tammikuuta 2017

Maalauksiin tunkee yllätysporukkaa


Tämän työn tein pohjaksi, 
tarkoituksena leikellä osiin, pienenmpiä töitä ja atc -kortteja varten.


Osa työn toisesta päästä. 


Lepakko, joka on teemakuun kollaasin töissä.


Ja tässä silmä, joka on myös kollaasissa.

 

Kauris, jonka niskan takana, yksi valvova silmä on :-)



Puun henki ojentaa kätensä (oksansa) kohti kauriin rintaa.



Koko työ. 


Kuvat ovat todella huonoja. Päivän makasin päänsäryssä sohvalla ja aina välillä vähän aikaa olin jaloillaan. Pää on aivan tokkurassa lääkkeistä ja kivusta, joka kesti taas liian pitkään :-(
En jaksanut enää kuvata paremmin. 
Työ on niin suuri, ettei sovi skanneriin. Skannerilla olisin saanut tarkemman kuvan.

Näytän nyt kumminkin, huonoista kuvista huolimatta, koska se syntyi kuin itsestään.
Useinmiten näihin tunkee aina jotain, mutta että näin paljon samaan ;-))

Vahvistin tummalla hiukan kauriin ja puun hengen ääriviivoja,
 että näkyy mitkä alueet mielestäni muodostavat ne.
Lepakon vieressä näyttäisi lentävän perhonen.

Mitä sinä näät tässä ihmekuvassa?