Taikakuvat -haastevastaus

Taikakuvat haaste 72.

Kulmikas (klik)

Reissussa ollessani tein uunijuureksia.

Kuoritusta porkkanasta leikkautui ohuen ohut siivu,

joka oli hyvin kaunis ja kuultava.

Myös kulmikas!

Kuvasin sen, mutta hukkasin ensimmäisen kuvan

puhelimestani myöhemmin.

Jäljellä oli vain pari muokattua, jota muokkasin lisää :-)

Kuvattu puhelimella iltahämärässä,

Eli ei mikään paras kuva.

Onneksi edes jotain säästyi.

Kiitoksia Sisko mielenkiintoisesta haasteestasi :-)

Muuttuva maalaus

Nyt näytän teille neljän kuvan sarjan.

Kuvasta joka elää ......

Työ on akryylimaalaus, koko n 40x50 cm.

Aloitan useinmiten maalaamisen hetken mielijohteesta, ilman mallia,

tai etukäteen piirrettyä mallia.. Teen sitä, mikä mieleen tunkee.

Työt on kuvattu eri aikoina, ilta- tai päivä valaistuksessa.

Se on hiukan vaikuttanut värisävyyn, mutta myös maalauksen eläminen.

Elämisellä tarkoitan työn muuttelua. En saa siltä mielenrauhaa :-D

 Laitan nämä siksi, että haluan kertoa ja näyttää

kuinka monta eri vaihetta työni joskus käy läpi, 

kun siitä ei ole selvää etukäteis mielikuvaa valmiina.

Toisinaan työt valmistuu ilman isompaa korjailua.

Ensimmäinen keskeneräinen versio on tässä.

Tamman turvan päällä on hahmoteltu varsaa.

Tarkoituksena jättää vain hahmottelua ja tehdä työstä hiukan abstrakti.

Ei tyydyttänyt.

Maalasin varsalle pään, mutta sekään ei miellyttänyt.

Siitä en muistanut ottaa kuvaa. 

Työ on tauluhyllyssä ja silmät karkaavat yhtenään sinne.

Seuraava olikin sitten tällainen

Tietysti sekään ei kelvannut.

Työ hyllyyn ja päivittäinen tuijottelu jatkuu.

Eräänä päivänä viime viikolla siitä tuli tämä.

Kuvattu huonossa päivänvalossa ja sävy aivan erillainen.

Viikonlopun se oli noin ja viikolla pensseli heilui taas.

Nyt työ on kutakuinkin alla olevan näköinen.

Edelleen se naulitsee katseeni ja vaivaa mieltäni.

Välillä tuntuu, että se suorastaan vaatii jatkamaan.

Muutama päivä sitten lisäsin siihen sinistä (siitäkään ei kuvaa)

Maalasin ne pois.

En tiedä mitä sille tekisin.

Se näyttää jotekin steriililtä, riisutulta, 

eikä ollenkaan siltä, mitä aloittaessani ajattelin.

Käsittämätöntä jahkailua. 

Työ ei ole valmis, enkä tällä meiningillä saakaan valmiiksi.

Aina kun tulee tunne, että työtä on jatkettava, teen niin.

Joskus se onnistuu toisella yrittämällä. Toisinaan taas ei.

Nyt takkuaa oikein olan takaa. 

Työ ja minä, hih, kaksi itsepäistä muulia otsat vastakkain....

Odotan päivää, kun se itse kertoo, mitä siihen pitää tehdä...

..jos kertoo...

Onko tuttua, vai onko kaikille etukäteen täysin selvää mitä maalaatte

ja saatteko korjattua epätyydyttävät kohdat heti pois?

Tuijotteletteko työtä usein, miettien miten jatkaa?

Jätättekö kesken, tai maalaatteko päälle muuta?

Perhe on yrittänyt lohduttaa, että jospa se on jo valmis.

Eeeeeiiiiiiii.......ei minulle, huoh...

minä vain vilkuilen tai tuijottelen taluluhyllylle

ja odottelen hyvää ideaa, kuin lapsi joulupukkia :-D

Ehkä, ehkä vielä joskus saan esitellä teille sen valmiina,

toivottavasti :-D

Nouki vihjeet, Taikakuvien haaste 70.

Haaste 70.
Nouki vihjeet

Atc -korttikokoa. 

Yläreunasta jäi vähän pois, kun olin kuvannut huonosti.

Värit ei ihan kohdillaan, mutta edes sinne päin.

Tuon S-kirjaimen, korvaa keskellä pieni sulka

Yllä olevaa mallia klikkaamalla löydät lisää taikakuvia

Siskolle kiitokset kivasta haasteesta.

Värit Taikakuvien haaste 69.

Värit + keskellä

Ketut

Mixed media, akryylit koko n.30x30cm

Värejä on ja keskellä ketunpoikaset 

Kiitos Sisko kivasta haasteesta

Täällä lisää värejä :

Värit ja numero, Taikakuvien 67. haaste

Taikakuvat haaste 67.

Värit ja numero

Värit ei kaikki samat, mutta keltaista ja punaista löytyy, niin ja vihreää. sinistä ja violettia :-)

Epäsäännöllisen pyöreitä kuvioita ja KAKSI kukkasta.

Malli tässä alla ja sitä klikkaamalla löydät lisää

mielenkiintoisia Taikakuvia

Kiitos Sisko kivasta haasteesta :-)

Psykedeelinen tajunnanräjäytys 3.

Kärsiikö hän ehkä aistiyliherkkyydestä?

Onko hän vain utelias ja "pelkkänä korvana,"  

vai pitäisikö sanoa kolmena korvana :-D

Ehkä hän on menneen ajan sentraali-Santra ?????

Kenties hänen on oltava tarkkana ja kuunneltava niin monelta taholta.

Suuret vihreät silmät ovat surulliset.

Suupielet alaspäin, joten hän tuskin nauttii olostaan.

Pitkät portaat kiivettävänä ja kaupungin hälinä ympärillään.

Ears of fear

Tässä työ muokattuna terävämmäksi.

Tämäkin työ viime viikon reissulla piirretty.

Miksi hänellä on noin monta korvaa

ja hän näyttää surulliselta?

Mitä Sinä ajattelet hänestä?

Akryylimaalaus vanhaan kellotauluun

Tänään meillä oli aamulla -25 pakkasta. Ulos ei tehnyt mieli.

Kaivoin pensselit ym esiin.

Ajatus

Tällainen syntyi tänään, Ajatus......

Nappasin kuvan puhelimella iltahämärässä.

Tarkoitus ei ollut edes laittaa tänne esille.

Kuva on epätarkka, eikä tuo oikein esille työn pintastruktuuria.

Eikä värejäkään, mutta jotain tähän tyyliin se on.

Pohjana vanha rikki mennyt kello.

Siis kello oli tässä taulussa  ja pohjassa kukon kuva.

Käänsin taustalevyn, tukin reiän ja gessosin.

Sen kuivuttua (autoin hiukan kuivaajalla),

pohja-ja pintamaalasin moneen kerrokseen akryyleilla.

Lakkasin työn ja maalailin ja lakkasin kehykset.

Koko kehyksineen noin 25x25cm

Olen ollut viime aikoina erikoisen väsynyt 😪

enkä ole saanut aikaiseksi oikein mitään.

No laitoin nyt kuitenkin jotain tänne ;-)

Iloista ja mukavaa loppuviikkoa kaikille 

Keijulapsi

Tänään otin käsittelyyn aiemmin tekemäni pohjan. Olin ajatellut lähinnä
atc -kortteja varten.
Nyt tein kuitenkin jotain ihan muuta.

Ihastelin eilen Enkulin tekemiä soul collage -kortteja. Niistä en mitään tiedä, mutta Enkulin kortit ovat niin kauniita. Myös hänen aiemmin tekemänsä. Sieltä siirryin Susannan blogiin ja katsomaan hänen korttejaan. Hyvin kauniita nekin.

Kokoa lukuunottamatta, en jaksanut lähteä etsimään lisää tietoa.
Ymmärsin kuitenkin, että ovat jonkinlainen katsaus omaan sielunelämään.
Niitä tehdessä löydetään ja etsitään itsensä sisintä ja työstetään omaa mielen maisemaa.
Ehkä ymmärsin väärin, mutta siitä tuli idea tähän työhön.
Kokokin melkein sama, kuin noilla em. korteilla.

Lienenkö mennyt "ihan metsään", niin kuin minulla on usein tapana ;-)

No, metsäsuomalaisena olen melko yksioikoinen ja suoristelen polkuja.
Leikkaa, liimaa -ihminen, kun en oikein ole, tartun mieluummin kynään tai pensseliin.

Tolkuton mielikuvitukseni kyllä yleensä hoitaa loput.
Tulos on aina arvaamaton, niin kai sitten minäkin.

Kuvan hahmon nähtyäni, muistin sen laihan, pitkähiuksisen takkutukan.
Opettaja aina välillä pyysi jäämään luokkaan, toisten mennessä syömään.
Hän kampasi purkautuneet letit suoriksi ja letitti ne uudelleen.
Solmi äidin laittamat silkkinauhat kauniille ruseteille ja sitten syömään.

Nyt jo edesmennyt opettajani Aino, oli kultainen ihminen sydämeltään.
Mielessäni ajattelen ja kiitän häntä usein.

Katseltuani aikani pohjaa, näin mitä siihen tulee. Hahmo odotti vain rajaamista.
Nyt näytän hänet teillekin.

Keijulapsi

Keiju, lapsi vilkas eilisen

tyttö laiha, tukka takkuinen

Mielikuvitus, siivet selkään kasvattaa

aukeaa silmiin, kaunis satujen maa

Kutsun metsän, lapsi kuulla saa

ei sitä voi, eikä halua vastustaa

Varpain paljain metsän mättäillä kulkee

siniset silmänsä maailman pahuudelta sulkee

Laulu lintujen musiikkina korvissa soi

vain lapsi sen tahdissa tanssia voi

Yli kantojen yli kivien, jalat pienet lennähtää

vain metsän henget, eikä muuta silmissään nää
Tuoksu metsän pientä keijua houkuttaa
metsä lapsen valtaansa ottaa saa

Maan äidin syli sammaleinen
unen turvallisen tarjoaa
käsivarsina ympärillään
sininen taivas ja tuoksuva maa

Koko pienellä sydämellään
keiju metsäänsä rakastaa
vaan ei hän voi välttää
paluuta pahaan maailmaan

Hiljaa sammuu lyhdyt mielikuvituksen
yksi kerrallaan maahan tippuen
Katoaa siivet, haihtuu keiju
kera lyhtyjen sammuvien

Kuulee enää laulun lintujen
laulun muistojen, syvän kaipauksen
Niin särkyi maailmat satujen
murtui sydän pikku keijusen

Saassa (oma runoni)   ©

Maalauksiin tunkee yllätysporukkaa

Tämän työn tein pohjaksi, 

tarkoituksena leikellä osiin, pienenmpiä töitä ja atc -kortteja varten.

Osa työn toisesta päästä. 

Lepakko, joka on teemakuun kollaasin töissä.

Ja tässä silmä, joka on myös kollaasissa.

 

Kauris, jonka niskan takana, yksi valvova silmä on :-)

Puun henki ojentaa kätensä (oksansa) kohti kauriin rintaa.

Koko työ. 

Kuvat ovat todella huonoja. Päivän makasin päänsäryssä sohvalla ja aina välillä vähän aikaa olin jaloillaan. Pää on aivan tokkurassa lääkkeistä ja kivusta, joka kesti taas liian pitkään :-(

En jaksanut enää kuvata paremmin. 

Työ on niin suuri, ettei sovi skanneriin. Skannerilla olisin saanut tarkemman kuvan.

Näytän nyt kumminkin, huonoista kuvista huolimatta, koska se syntyi kuin itsestään.

Useinmiten näihin tunkee aina jotain, mutta että näin paljon samaan ;-))

Vahvistin tummalla hiukan kauriin ja puun hengen ääriviivoja,

 että näkyy mitkä alueet mielestäni muodostavat ne.

Lepakon vieressä näyttäisi lentävän perhonen.

Mitä sinä näät tässä ihmekuvassa?