keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Varjoja Taikakuvat - haasteeseen

Taikakuvat haaste
Nyt etsitään varjoja

Kesämökin liiterin päätyyn heijastuu lähellä olevien puiden varjot


Vasen käteni


Edelleen vasen käteni. Yli taivutettuna 😊




Keväällä jäiden lähdettyä, uimalaituri oli veden alla,
kun vesi niin korkealla. 
Varjot piirtyivät veteen. 
Vesi laski nopeasti ja laituri saatiin käyttöön. 


Kiitos Sisko hauskasta haasteesta






sunnuntai 2. joulukuuta 2018

#runosunnuntai

Riitan Kirjavieköön blogi

Yritin kiertää talven kylmyyden, jäisen maan. 
Sen keskellä taas eletään. Ulkona sataa lunta, pakkastaa.
Tein runon kesästä, ilosta. 

Kudon Kudon kultalankaa 

Kudon kudon kultalankaa
säteistä kuuman auringon
 kuunvalosta öisestä 
leikistä pinnalla veden

Kasteen helmittämät seitit
niittykukkasten hennot varret
heiluvat kesäheinät hempeät
sekaan kudon sormin hellin

Linnun iloisen laulun
pöllön huhuilemat tarinat metsässä
yönmustan korpin viisaudet
mehiläisen hunajan tuoksuisen surinan

Kultalankani kesästä kertoo
ihmeistä suurista syntymän
kuoleman tyynestä rauhasta
Kertoo elämänlangasta luonnon

©Saassa

Minun oli myös ihan pakko lisätä vielä
Katri Valan runo, (Sanan mahti IV, Haila-Kauppinen, Otava) 
Löysin tämän vanhasta kirjasta,  luettuani Riitan blogista Valajan kauniita runoja. 
Muistelin, että kirjassa oli jokunen hänen runojaan. 
Kaksi siellä olikin, joista toinen

Maan laiturilla  

Kuljen, kuljen sydän palaen
alla sädehtiväin lamppuketjujen
Lunta sataa hiljaa, tuoksuvat
vierelläni kukat suuret, valkeat 

Kaupunki on oudon utuinen
Mitä täältä etsin, sitä löydä en
Kuulen kohun kaukaa: planeetat
halki avaruuden syöksyy valtavat

Valtameren yli ennen kaipasin
avaruuden rannalla janoon tähtihin
nyt kaukaisiin

Elämässä kaiken, kaiken kadotin
laske, taivaan laiva, purjein kultaisin
Maan laituriin! 

©Katri Vala (Kolme.) 


Kiitos Riitta runosunnuntaista❤️
Hyvää adventtia kaikille ja mielenkiintoisia lukuhetkiä




sunnuntai 25. marraskuuta 2018

# runosunnuntai


Tällä runolla osallistun Riitan runosunnuntai -haasteeseen


Huomena herään

Hiekasta poimin 
säpäleiksi särkyneen elämän
Leijuva pöly auringonvalossa
kuin mielessä sekoavat muistot

Minä kivi graniittinen
pinnalta hikoan
Pisaroiksi helmeileviksi
huuruisessa syysaamussa

Tiedän tunnen
öisenä sudenhetkenä yksinäisenä
Tänään pahasti hukassa
Ei missään ei kukaan

Huomena herään 
Auringonsäteen suostuttelen huoneisiini
Hymyn suupieltä nykimään
Ei elämä elätä
Itse se on elettävä..  uskallettava

©Saassa

Kiitos Riitta ihanasta haasteesta❤️


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Runosunnuntai - Sieluni sininen lintu


Runokirjani sivuilta poimittua.




Sieluni sininen lintu

Luovuuden lapseni
sinisilmäinen käsivarsillani
kyynelillä kastettu
auringolla armoitettu
kuun valolla siunattu

Sinä sieluni sininen lintu
vapauteen laskettu
toivoa täynnä
Sinutko petin
suojatta jätin
En tuntenut uhkaa

Ei maailma armoa anna
ei sääliä tunne
Kateuden kannu
viiniä täynnä
myrkyllä maustettu
ilkeillä sanoilla kypsytetty

Piireihin vieraisiin
ei sinisen linnun sallita tulla
Ei ruokita nälkäistä lasta
ei laulua kuulla haluta
ei värejä nähdä
pois lennä sinä uhka uusi

Minne sinut rakkaani piilotan
missä suojaisa kammio
lapseni turvassa olla
Älä elämäni valo minua hylkää
älä käsivarsilleni kuole

© Saassa

Älä luule

Astua esiin hiipien
ajatus - västäräkin keikkuva askel
Mieli uteliaana
kiveltä kivelle hyppien
Avoimin silmin
elämä uuteen auki

Liukas kiven pinta
kosken pauhu korvissa
tuleva uhka ukkospilvenä
Salamat
vallan ruoska
takaraivossa räjähtävä tuska

Älä luule
auttavat kädet katoavat kauas
Vetäytyvät välttelevinä
viileään valoon
tyyneyttä esittäen
Vallan kultaisissa saleissa
samettityynyjen keikaroivilla pinnoilla

Älä luule....

©Saassa

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Tuhat tähteä -runo


Tuhat tähteä

Takaa vuosisatojen
kenties tuhansien
ääriviivasi varjona valon

Hiussuortuva
nauhana sormiesi lomassa
Suudelma pehmeä
hipaisu kaulani kaarella

Tuhat tähteä silmiini syttyy

Pölyn harsot hennot
huntuna rakkauden yllä
Ei sanoilla tunnetta tulkita

Tummuva yö
ääriviivasi kadottaa
Tuhat vuotta tuhoaa muiston

©Saassa

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Taikakuvat - haasteen värit

Värit




Tämä on osa eräästä A3, kokoisesta värikkäästä maalauksestani.
Pinkopohja ja akryylivärit



Täällä lisää Taikakuvia:


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

runosunnuntai -haaste

Tämän runon kirjoitin vuonna -17
Suru ja pelko läheisen puolesta,
koskettaa meitä kaikkia, elämän eri vaiheissa.
Läheisen kuolema, sairaus, tai elämän muut murheet,
tuovat pintaan tuon vahvan ja ei toivotun, raskaan tunteen.



Voimaton

Pilvet
raskaan harmaat
hiki otsallani
sade ihollani

Suru sisältä syö
tuhkana iloni helmet

Rakkauteni voimaton
vahvemman edessä

Ruoska
verisen sieluni herra
nöyryyttä vaatii

Polvillani
kivusta huutaen
armoa anon

Jätä rakkaani rauhaan
vie maksuksi minut

Niin voimaton olen
vahvemman edessä

©Saassa