Satuko

Reino valitsi kahvileipähyllystä juustocroissantin kiiruhtaen kassalle. Häntä ahdisti kaupassa oleva ihmismäärä. Onneksi yksi kassa oli vapaa.

Kotiin päästyään laittoi kahvin valumaan. Olo oli kauhea. Rauhallinen kahvihetki kotona, oli edes pieni helpotus ahdistukseen. 

Reino oli pyytänyt päästä osastolle, ahdistus oli pahentunut päivä päivältä. Ynseä hoitaja neuvoi laittamaan kädet kylmän veden alle. Edellisellä kerralla oli käsketty mennä kylmään suihkuun. "Nyt ei ole leikistä kyse" totesi Reino.

Piti vain pärjätä. Meno oli kuin  historian kirjoissa. Ahdistusta hoidetaan kylmällä vedellä. Ihme ettei jääkylvyllä. 

Aamulla Reino soitti uudelleen. Nyt onneksi tuttu, ystävällinen hoitaja vastasi. "Tule  osastolle"

Huh, mikä helpotus. Hyviä ihmisiä on vielä,jokunen.

Viikon 16. Krapu, aihe: Leikki

Kutsuva vieras

Juoksin metsään,saavuttuamme saarimökille. Aurinkoinen metsä ojensi käsivartensa kutsuen. 

Rakastin metsää, joka sai pitkähiuksisen laiheliinin mielikuvituksen valloilleen. Kuljin usein paljain jaloin,tunteakseni maan lämmön, ruohon,viileät kivet,pistelevät havut.

Lapsen askel oli kevyt juostessa metsän syliin. Edessä kaunis näky. Puunrungot pikkuruisella aukiolla pitkällään,koivu ja mänty. Ilma tuoksui vahvasti metsälle.

Kiipesin rungoille,oli pakko,en voinut vastustaa.

Havahduin kyljellään rungon päällä sikiöasennossa. Kuin joku herättäisi unesta.

Metsä tuntui erilaiselta,pelko täytti mielen. Pakko päästä äkkiä pois. En ymmärtänyt tapahtunutta. 

Seuraavana päivänä menimme veljen kanssa katsomaan paikkaa. Sitä ei löytynyt koskaan.

Muistan vieläkin auringossa kylpevät puunrungot,paikan joka katosi.

Viikon 14 krapu: Ilma,vieras,ruoho/https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/29/matka-itseen/

Hölmöläisten Suomi

"Kuluttakaa, älkää pihistelkö. Lama johtuu kuluttajista." 

Tosiasiassa ihmisten tulot eivät enää riitä, korkeiden hintojen, pienien palkkojen, eläkkeiden maassa. Työttömyys kasvaa. "Menkää töihin", huutaa Riita Pukari.

Kysyin kansainvälisessä yrityksessä työskentelevältä palkoista. Ovat pienemmät, kuin monessa euroopan maassa. Palkallisia juhlapyhiäkin meillä vähemmän. 

Kananmunat kaupoissa loppu tai vähissä.  "Kananmunat ovat vähissä tai pieniä, kun vaihdetaan uudet nuoret kanat."

Totuus, munia viedään ulkomaille. Broilerin vienti Kiinaan aiheutti myös tyhjiä hyllyjä.

Tämä kaikki suomalaisten maksamalla tuotanto-/ vientitukirahoilla. Suomalaiset maksavat, että ulkomailla riittää kananmunat, broilerin-/ naudanlihat. 

Niistä on vaihtelevasti meillä puutetta. Nautoja viedään jopa elävänä karjana. Helppo maksaa niistä enemmän, kun suomalaiset maksavat kulut.

https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/03/22/petturi/, aihe kuva marketista,sata sanaa

Korvapuustit

 Valmis,viemäri,rakastunut / https://susupetalsanat.wordpress.com/. Krapu

Valmis vaahtokylpy odotti. Riisuuduttuani kapusin ammeeseen.Ihana lämmön tunne valtasi kehon. Kylpyvaahto tuoksui kevyesti kukkasille. Suljin silmät.

Havahduin miehiseen ääneen. "Huhuu, täällä silikonisaumojen tarkastaja." Samassa mies astui kylppäriin. Tuijotimme hetken toisiamme.

"Anteeksi" sopersi mies hämillään. Luulin ettei ketään ole kotona"

"Unohdin autuaasti tarkastuksen"

Mies pyörähti nopeasti takaisin eteiseen. Hihkaisin "Tule seuraavan asunnon jälkeen, tarjoan korvapuusti kahvit."

"Hyvä tulen sitten" Mies poistui.

Kiskaisin tulpan ammeen pohjasta. Kylpyvesi valui viemäriin. Pukeuduttuani keitin kahvit . Mies saapui takaisin. Tarkasti silikonisaumat. Joimme kahvit korvapuusteineen. Kysyi iloisena,"Saako syödä kaksi, olen rakastunut korvapuusteihisi.".

 "Tottakai", vastasin. Kahviteltuaan lähti jatkamaan töitään. Minä uuteen kylpyyn.

Minä rakastan kylpemistä🤣

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina, runo, pakina, juttu ja niin edelleen. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan, kunhan ei muuta sanojen sanaluokkaa ja merkitystä. Esimerkiksi sanan taivas voi taivuttaa jutussaan vaikka muotoihin taivaalla, taivaasta, taivaan jne, mutta ei muotoon taivaallinen, taivastella jne. Eli substantiivit pysyvät substantiiveina, verbit verbeinä, adjektiivit adjektiiveina jne.

Tänään

Täti tarjoili lapsille aina kaakaota ja elämän viisauksia. " Elämä on kuin luistelu, liukasta ja yllättävää." "Kukaan ei ole täydellinen." 

Eikä täydellinen ollut Fridakaan. 

"Tänään lähden"

Kaikki oli hoidettu. Omaisille jäisi vain tunnistaminen.

Hän painoi oven hiljaa kiinni.

Kuu valaisi hiljaisen tien.  Pian hän oli tutun järven rannalla. Hän riisui takkinsa laskostaen sen läheiselle kivelle.

Frida kahlasi viileään veteen hymyillen. Kohta hän olisi poissa. Kenenkään ei enää tarvitsisi olla vaivautunut hänen seurassaan.

Hän oli niin väsynyt ihmisten välinpitämättömyyteen,ilkeyteen, väheksyntään. Siihen hän ei kyennyt enää.

Kuikan huuto kiiri pitkin järven pintaa, pilvi peitti kuun....

Puhelimeen kilahti viesti tädiltä. "Tule kaakaolle"

VIIKON 11 Krapu/ täti, luistelu, kaakao

Väärinkäsitys

Viikon 10 krapu

Kuu oli lähes täysi. Kesken unien herännyt Hilma istui ikkunan ääressä  Palvelukodin piha näytti kuun valossa salaperäiseltä. 

Tumma hahmo ilmestyi ikkunan eteen, tuijottaen Hilmaa. Hilma kipsahti säikähdyksestä. Hannes siellä virnisteli, kutsuen ulos.

Hetken Hilma epäröi, mutta nyökkäsi Hannekselle. Pukeutui ja hiipi hiljaa ovesta.

Hannes ohjasi Hilman puutarhamajaan. Tarjolla oli teetä ja croissantteja.

Teen jälkeen he asettuivat pihatuoleihin nurmikolle ihailemaan kuuta. Lämmin yö teki tehtävänsä. Kumpikin nukahti.

Molemmat heräsivät ääniin ympärillään. "Oletteko kunnossa?" Ensihoitajat tönivät heitä varoen. Ohikulkija oli luullut heidän menehtyneen ja soittanut apua. 

Hilma ja Hannes repesivät iloiseen nauruun, "Se olisi ollut upea lähtö, yhdessä kuuta ihaillen, käsi kädessä"

Hätä

Viikon 9 Krapusanat, taikina, nostalgia, hätä 

Kaarlo astui ulos pubin ovesta. Sisältä kuului  musiikkia, höystettynä puheen sorinalla.  Kaarlo halusi raitista ilmaa.  Voimajuomia oli tullut nautittua hiukan liikaa.

Hän huomasi naisihmisen, joka vaikutti reippaasti humaltuneelta, ottaen jokaisen askeleen jälkeen, kaksi askelta takakenossa taaksepäin. 

Kaarlo kiirehti auttamaan. Tarttui kookasta naista kainaloiden alta.

Humps, nainen kaatui itseään paljon pienemmän Kaarlon päälle. Kaarlo pystyi tuskin hengittämään. Naisen vartalo tuntui veltolta kuin taikina.

Kaarlo huusi apua. Kaksi nuorta miestä riensi apuun,auttaen naisen ylös ja taksiin. Kaarlo kiitteli. 

Pubiin astui upea vaaleaverikkö. Kaarlo virkistyi palaten pubiin. "Täällä on nostalgiaa" huomautti nainen. "Niin kai " vastasi Kaarlo epäröiden. "Nostalgia oli hetken kateissa"

Unelman etupiha

 Taivas, voima, vihreä viikko 8. Krapu

Unelman etupiha

Pihanurmi oli tumman vihreä.  Nurmikolla komeili uusi päältä ajettava leikkuri. Poissa oli iänikuinen, pätskähtelevä, työnnettävä leikkuri, joka sammui yhtenään. 

Unelma salli Kaarlon leikata vanhalla, vasta illemmalla, ettei kukaan näkisi sitä. Tänään hän suorastaan yllytti leikkaamaan silloin, kun naapurit olivat ulkona.

Talo ja piha edustivat Unelmalle kaikkea, mistä  hän oli aina haaveillut. 

Nyt naapurin Irene lähestyi kadulla heidän pihaansa. Unelma kipaisi istumaan terassille. Huhuili Kaarloa tulemaan kylmälle siiderille nurmikon leikkuun välissä.

Taivas näytti silloin voimansa. Äkillinen ukkospuuska tarttui uuteen aurinkotuoliin, heittäen sen Kaarlon päälle. Ruohonleikkuri ajautui aidan läpi naapurin pihalle, katkoen mennessään pensasaidan ja Unelman kauniit kukkaset.  

"Eeiiiiiiii....Kaarlo!

Ystävänpäivä

Marjatta torkkuu sängyllään lounaan jälkeen. Havahtuu ääneen.."Hei Marjatta, lähdetäänkö ulos?"

Hänen silmänsä rävähtävät auki. Hetkeen hän ei tajua,mitä tapahtuu. "Kuka....Kaarina"

"Lähdetään ulos, aurinkoon". Marjatalle autetaan ulkovaatteet päälle. Kasvoilla on leveä hymy. 

Kaarina juttelee, kyselee kuulumisia. Työntää pyörätuolia lumisella tiellä. Välillä pysähdytään suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta.  Helmikuussa on  pakkasta, mutta valo ja pieni kasvoilla tuntuva lämpö hellii Marjatan mieltä. Hän on niin iloinen, hymyileväinen, että ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan.

Käydään marketissa ostamassa Marjatalle hedelmiä.

Takaisin tultua pelataan muistipeliä.  Marjatalle tuodaan päiväkahvi. Jutellaan kaikesta mitä Marjatta muistaa.

Kaksi tuntia hurahtaa liian nopeasti. Kaarina halaa Marjattaa, vilkuttaa. "Tulen taas viikon päästä."

Viikon 7. Krapu

Salailuako

Bertta käveli sairaalan ovesta.  Talvikenkä tarttui rapun reunaan, hän kompastui. Katsoi nolona ympärilleen, ei ketään onneksi. 

Ei ehtinyt takkiaan riisua, kun lääkäri huusi etuajassa sisään.  Huoneessa oli myös harjoittelija.

Kirurgi kertoi koneelta kuvausten tulokset. "Sappikäytävän polyypit eivät tässä vajaatäytteisessä sapessa näy"

Kuvaukset eivät tuoneet uutta tietoa.

"Oireet viittaavat kyllä sappivaivaan. Voitaisiin jatkaa vatsan kautta tehtävällä sappikäytävien tähystyksellä." 

"Kiitos ei". Bertta alkoi kietoa huivia kaulaan. Nieletytti. Sovittiin, että seurataan tilannetta. 

Mietteliäänä Bertta meni kotiin. Katsoi pari päivää myöhemmin kuvauksen tulokset omakannasta. Tiedoissa oli uusi löytö, molemminpuoliset munuaisvaltimoiden pullistumat, joista lääkäri ei maininnut mitään.

Tuskanhiki kohosi ohimoille. Perimässä pahasti sydänsairas suku. 

Viikon 6 Krapu

Siellä jossain - viikon krapu

VIIKON KRAPU 45.

muuttua, märkä, yökylä

100 sanaa

Täällä lisää krapuja:

Cara ja Susupetal

Siellä jossain

Pöydällä puhdas valkea paperi. Siisti kuin valkaistu lakana. 

Päässäni sanojen, kuvien sekamelska. 

Sanat karttavat paperia. Katoavat kuvien taa. 

Introvertti luonteeni ilkkuu itselleni. Etkö uskalla?

Uskalla nostaa kynää paperille. 

Antaa sanojen valua näkyville, silmissä vilistävien kuvien takaa. 

Miten sanani muuttuvat tultuaan kuulluksi?

Pukevatko kuvat ylleen keisarin uudet vaatteet?

Joskus eksyn itseeni, omaan päähäni. 

Mamma on taas siellä jossain kaukana, toteaa perhe. 

Toiveita, haaveita liikaako? Aika on armoton, tunnit kulkevat tuhatta ja sataa. 

Itsesääliin turha turvautua, märkiä silmänurkkia kuivailla. 

Riisunko kuvilta vaatteet. Vedänkö sanat väkisin esiin?

En ole valmis vieläkään. Menen illalla itseni luo yökylään. 

Yön loputtomaan tuntien tulvaan tuskaisaan. 

Saassa