sunnuntai 1. marraskuuta 2026

Kaunistako

Ihminen, kaksi jalkaa kaksi kättä. Pää tukirangan huipulla,verhonaan karvoja. Osalla nekin vain hetken. 

On pitkää,pätkää, vaan liekö koolla väliä sanotaan. 
Koristeena kalliit pakkelit,merkkivaatteet, korut käsilaukut ja kengät. Tyyris auto, hieno koti, hyvä virka.

Kaunista,kaunista,kadehdittavaakin, sanoisi joku. Sanoipa tuttu ihaillen rikkaiden olevan hyvin kauniita.

En tiennyt,itkeäkö vai nauraa.

Vanhuus tuo rypyt, harmaat hiukset. Saa kaiken valumaan maata kohti. Muistuttaa kuolevaisuudesta. Olemme pian yhtä maan kanssa.

Tehdään testamenttia, siirretään omaisuutta lasten nimiin. Ruumispaidassa ei taskuja.

Mitä jäi mieleen elämästä....kauneusko? Moniko näkee elämässään todellisen kauneuden.

Osasitko elää hetkessä,rakastitko elämääsi, näitkö elämän kauneuden kaikkine sävyineen?



16 kommenttia:

  1. Eipä rikkauksien kadehtiminen auta mitään. Kuten totesit, mukaan täältä ei saa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tyhjin taskuin lähdetään,oli rikas tai rakas. Kauneutta löytyy,vaan se todellinen kauneus on itse löydettävä.

      Poista
  2. Niinpä, tuon kun ihmiset muistaisivat. Tärkeintä on nyt. Ei se, mikä oli ennen, mikä on tuleva.
    Niin paljon turhaan valuu ihmisten energia: kateuteen, vihaan, ärsytykseen jne.

    VastaaPoista
  3. Totta, elämän kauneus kyllä löytyy,kun malttaa rauhoittua etsimään. Ja vieläpä ihan tavallisista pienistä asioista.

    VastaaPoista
  4. Ihminen on kaukaa viisas, mutta valitettavasti usein vasta taaksepäin.

    VastaaPoista
  5. No näinhän se usein menee :-)Kiitos kommentista

    VastaaPoista
  6. Totuuden sanoja kirjoitit. Saada lähteä täältä niin, että on sovinnossa itsensä ja toisten kanssa, antanut anteeksi toisille kuin myös itselleen, pyytänyt anteeksi toisilta, jos ei ihan nappiin ja täydellisesti ole osannut aina sanojaan valita... (ehkä itseltäänkin on kyennyt pyytämään anteeksi ;) ; tuntenut osanneensa elää oman näköistä elämää, ainakin viimeiset vuodet; siinä elämän aarteet, sen kauneus. Mutta saako sitäkään mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina viisaista sanoistasi.Ei elämä aina helppoa ole, tekojaan voi katua. Pyytää ja antaa anteeksi, on tärkeää ja kaunis teko. Myös itselleen, että saa mielenrauhan. Ehkä elämä kaikkine rosoineen ja vaikeuksineen tuo myös kyvyn arvostaa hyvää ja kaunista. Sitä mitä ei aina arjessa huomaa. Elämän jälkeen, on se suurin arvoitus. Ainoa varma on se että kaikki aineellinen jää tänne.

      Poista
  7. Siinäpä se. Ennätitkö katsoa maailman kauneutta, kun tavoittelit unelmiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, aika hyvin todettu, unelmien tavoittelu vie huomion pois siitä minkä pitäisi olla tärkeintä.

      Poista
  8. Voi sentään kun löysit tähän krapuun kauniit sanat! -) Tässä on hiukan runomittaa...-DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini, jos elämä aina olisi kuin laulun sanoissa..."elämä se on kuin silkkiä vaan."... :-D Eihän se sitä ole kuin hetkittäin.

      Poista
  9. Upea postaus. Todella syvällinen ja pistää ajattelemaan 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli, tavallisen talliaisen aatoksia. Ikä antaa malttia katsoa taakse ja eteenpäin. Nautitaan rakkaistamme ja siitä ihan tavallisesta arjesta, ennen kuin on myöhäistä :-)

      Poista
  10. Näin elämä pääpiirteissään kulkee. Tietysti vivahteita on. Hyvin kuvailit.
    Surkeaa tosin, jos koko ajan pitää juosta ja haikailla mammonan ja kauneusihanteiden perään. Silloin jää elämä hyvin vajaaksi. Pitää muistaa, että joka päivä on ainutkertainen ihme.

    VastaaPoista
  11. Hyvin sanottu: "Ruumispaidassa ei taskuja." Ajattelen, että unelmia saan tavoitella, mutta tärkeämpää on oivaltaa, miten saan arjesta hyvän: sujuvan, merkityksellisen ja kauniin, jos mahdollista.

    VastaaPoista

Kiitos, että kävit vierailulla. Ilahtuisin pienestä kommentista ;-)