sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Juliste

Teemakuun kollaasit -haaste 

Aiheena juliste 

Mielenkiintoinen haaste. 

1. Tuliketun ystäville -tapahtuma


Akryylit,koko A4
Tehty aiemmin,mutta ei ole ollut esillä.
Samoin kaikki alla olevat työt.
Tekstit ja postaus tehty pikaisesti puhelimella.

2. Katoamis-ilmoitus


Akvarellit,vesivärikynät,koko A4

3. Hohtavat hampaat -mainosjuliste


Vesivärikynät, A4
(Kuvankäsittelyssä muutettu mustavalkoiseksi)

4. Matkailumainos


Akryylit, A4
Hmmm...ale...pelottaako avaruusromun paljous vai....

5. Herättelyä..


Akryylit,mixed media, A3

Olisikohan se viimeinen ihan vaan kuvajuliste,
ilman tekstiä.....

On ollut vähän (paljonkin) matalalentoa.
Iäkkään,rakkaan läheisen menehtyminen.
Läheisten sairastelua ym, ei kuitenkaan koronaa.
Rentouttavaa tehdä väliin jotain muuta,murehtimisen sijaan.
Yritän ehtiä vielä yhden työn.

Täällä lisää julisteita: 
















lauantai 6. marraskuuta 2021

Vastakkainasettelu


On surullista,että suomalaiset on yllytetty toisiaan vastaan. Vaaditaan koronapassia ja  pakkorokotuksia. Jopa rokottamattomien hoitamiskulujen kohdentamista heille itselleen maksettavaksi. Yhdenvertaisuuden nimissä myös kaikki muu itse aiheutettu pitäisi maksattaa potilaalla. Korona ei sitä edes ole,kun tartunnan voit saada rokotetultakin. Silti rokottamaton on se paha jota syyllistetään kaikkialla.

Siltikin,vaikka myönnetään ettei koronarokote estä 
koronatartuntaa tai taudin levittämistä. Se ehkäisee mahdollisesti vain vakavaa koronaan sairastumista
Eli rokotettukin levittää tartuntaa. 

Julkisuudessa puhutaan,että tämä on rokottamattomien tauti. Korona ei häviä,vaikka kaikki suomalaiset rokotettaisiin. Nyt puhutaan jo että se on keskuudessamme arviolta 4-5vuotta.
Ja vaatisi täydellistä matkustuskieltoa/maahantulokieltoa, yrittääksemme estää koronan leviämistä. 
Sehän on täysin mahdotonta. Koronaviruksen muuntumista emme voi mitenkään ehkäistä 

Rokotuksissa on alkanut jo kolmas kierros,pian neljäs ja viides jne. Kukaan ei tiedä mitä  uudentyyppinen "rokote" tulevaisuudessa rokotetuille aiheuttaa.Varsinkin kun noin tiheään sitä joutuu pistättämään. 

Itse sain jo A -hepatiitti rokotteesta kovat nivel ja lihaskivut,ym oireita. Sen jälkeen alkoivat autoimmuunisairauteni oireilut. Reumalääkkeet aiheuttivat paljon vakavia haittoja. Rakkulaista ihottumaa,leukopeniaa ym. Ymmärrettävästi en halua toimia koekaniinina tuntemattomalle,täysin uudentyyppiselle rokotteelle. Oireilen sietämättömästi myös monesta muusta lääkeaineesta.
En ole rokotevastainen,vaan tähän saakka olen ne hakenut. Lyhyen testauksen rokotteisiin en halua suostua.

Rokotteen nopean kehityksen ja aloituksen sijaan, olisiko ollut järkevämpää ensin keskittää tutkimukset ja varat toimivaan lääkkeeseen. Näin olisi voitu yrittää ehkäistä vakavia sairastumisia ja kohdentaa varat vain sairastuneisiin. Nyt on löydetty viisi vanhaa lääkettä,joiden vaikutusta koronaan tutkitaan lisää. 

Kuinka paljon rokotteisiin on mennyt valtion varoja ja tulee menemään? Niillä olisi hankittu rutkasti lisää hengityskoneita ja hoitohenkilökuntaa.
Hoitajien palkat ovat liian matalat,ottaen huomioon työn raskauden ja vaativuuden. Ei ihme jos osa vaihtaa alaa.

Puhutaan sairaaloiden ja henkilökunnan kuormittumisesta. Vaaditaan rokotuksia,ettei sairaalat ylikuormitu. Saman aikaisesti ilmoitetaan Suomen valmistautuvan ottamaan koronapotilaita Virosta. Siis mistäs niitä hoitopaikkoja nyt löytyy naapurimaillekin? 

Korona ei todellakaan lopu siihen,kun kaikki suomalaiset on rokotettu. Se on muuntumiskykyinen virus, ei lasten tartuntatauti.
Joten 100% kattavan rokotteen saaminen on  mahdotonta. Influenssarokotteen kattavuus on huonoimmillaan paljon alle 40%
Rokotettukin voi kantaa ja sairastaa.

Kunnioitan rokotettujen päätöstä ottaa rokote. En ole kehoittanut ketään olemaan ottamatta. rokotetta. Olisi hienoa jos rokote toimisi ja olisi täysin turvallinen. 
Samaa toivon rokotetuilta. Jokaisella suomalaisella pitää olla oikeus päättää ottaako rokotteen. Yhtään foliohattua en tunne. Suurimmalla osalla rokottamattomista on pelko sairauksien/ haittavaikutuksien mahdollisuudesta,  pitkällä aikavälillä.
Rokottamattomuudesta pitää myös pystyä puhumaan avoimesti,rehellisesti ja sensuroimatta.
Tämä oli minun mielipiteeni. Rokotetuilla on oikeus omaansa. 
Kunnioittakaamme demokratiaa ja yksilön määräämisoikeutta kehoonsa.

Hyvää pyhäinpäivää sekä ruotsalaisuuden päivää!

torstai 30. syyskuuta 2021

Lenkkipolun varrelta

Sylvi koiran kanssa lenkkeillessä, tutkitaan kaikki mahdollinen. Puhelin on aina mukana ja niinpä kuvia tulee napsittua omaksi iloksi 

Laitoin nyt tännekin niitä, vaikka eivät ole mitenkään laadukkaita. Koiran kanssa lenkkeillessä on hankalaa liikkua kameran kanssa. Kuvaaminen myös vaikeaa, kun taluttimen päässä riehuu nuori ja hyvin vilkas mopsi. Puhelimella se on helpompaa.

Lahot puunrungot ovat oivaa kasvualustaa sienille ja sammaleille. Etanan maistelema herkkutatti oli näkemistäni vuoden ensimmäinen.

Seuraava oli tuo sydämen muotoinen.
Kuusen runko on kuvattu omalta korkeudelta. Sen luona käymme Sylvin kanssa aamuisin ja käännymme takaisin kotiin. Runko on niin paksu etteivät käteni yllä lähellekään ympäri. Enkä ole ihan pienimmästä päästä (olen 172cm pitkä)
Ikääkin sillä on varmaankin minua enemmän.



Muutama viikko sitten löysimme viimeiset vadelmat. Sylvi rakastaa marjoja, suorastaan ahmii niitä. Ruskea, kahdessa kuvassa oleva kuivaa lehteä muistuttava upea ötökkä, löytyi marja-aronioiden seasta. Palautin takaisin pensaaseen. Tuo pullea ahmatti löytyi syyskuulla Sylvin korvanlehdestä. Oli ahminut itsensä niin täyteen, että oli kiiltävä ja pinta heijasti valoa.


Metsätien varret kaupunki raivasi nyt syksyllä tulevaa hiihtoladustoa varten. Suuren käävän päällä oli linnunpesä. Silmän korkeudella,mutta kesällä niin piilossa,ettei onneksi ollut näkösällä. Kolo on varmaan palokärjen tai tikan tekosia,niitä on täällä mukavasti.


Ei meritähti,mutta metsätähti.
Hassu juurakko

Kävyt valuivat elokuulla pihkaa


Pieni ja kaunis


Tässä vain pieni osa puhelimen kuvista.
Luonto on aina ihmeellinen ja kaunis.
Toivottavasti emme tuhoa sitä suuressa itsekkyydessämme.

Mukavaa viikonloppua ja antoisia kävelyretkiä






 


torstai 16. syyskuuta 2021

Runosta taidetta -haaste

 Teemakuun kollaasit haaste 70.

Inspiroidutaan SusuPetalin kauniista ja elämän täyteisestä runosta

Syyskuun teema:



*Lisäsin kollaasin tähän samaan postaukseen.

RUNOSTA TAIDETTA

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.


Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen


Viivytä kesän lähtöä,
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.


Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa ja
säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.


Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.


Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.


Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa 
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessä 
                 sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.                                             
                                                           kirj. SusuPetal 



Tein kaikki valmiiksi etukäteen.
Postauksen tein puhelimella, pitkästä aikaa.
Huh, kollaasin tekoon on kaivettava kannettava esiin.

Aihe oli mielenkiintoinen ja inspiroiva. Niin kuin teemakuun kollaaseissa aina on.
Joten suurkiitokset Millin haasteesta.
Kiitokset myös SusuPetalille innoittavasta syysrunosta.

Enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta eiköhän tässä liene jo liikaakin. 
Nyt keskityn kollaasiin ja muiden osallistujien postauksien katseluun.

Täällä lisää teemataidetta:



tiistai 9. helmikuuta 2021

Teemakuun kollaasi 65. haaste Kuulakärkikynällä

 

Kuulakärkikynällä


Kuitukärki- ja geelikynä sallitaan myös

5. Aivokuva


"Niin on kiire,ettei jouva päätään sammuttamaan"

Nyt vähän sovellettuna. Väriä, niitä kaipasin piristykseksi. Vesiväripohjalle viivoja ja ties mitä.
Ja  taas kuitukynällä.
Langat sotkussa ja tyhjääkin on.
Liekö jo niitä valkeita plakkeja

6. Selviytyjä



"Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin"
Kyllä tästä kaikesta selvitään.....

Eilen löysin kätköistäni (en muistanut omistavani)
hyvän kuulakärkikynän. Nämä olin jo kuitukynällä ehtinyt tehdä. Vieläköhän yrittäisin sillä piirtää,kun liukuu paperilla kuin luistin.....


Täällä lisää mielenkiintoisia kuulakärkikynä töitä:


torstai 4. helmikuuta 2021

Teemakuun kollaasi 65. haaste Kuulakärkikynällä

Kuulakärkikynällä


Kuitukärki- ja geelikynä sallitaan myös

Omani tein kuitukärkikynällä. Kuulakärkikynäni ovat huonolaatuisia, joten en halunnut sotkuisia töitä. Työt on kuvattu vanhalla puhelimellani ja illalla, joten laatu on mitä on. Yritän ehtiä skannaamaan nämä ennen kollaasin tekoa.

Haastavaa tehdä kynällä jota ei voi pyyhkiä pois. Se tästä tekikin niin mielenkiintoisen.
Työn jälki kertoo, ettei ollut helppoa. Yritystä oli, joten jotain sain tehtyä ja jollain lailla.
 

1. Martti-mopsi
 

Edesmennyt rakas Martti. Nyt vasta, monen vuoden päästä pystyin Martin piirtämään. Rakastin tätä pikkukoiraa valtavasti, eikä ikävä ole vieläkään mennyt, eikä varmaan menekkään ohi. 
14 yhteistä vuotta, ei niin vaan unohdu. Martti elää muistoissani lähes päivittäin. Sylvi -mopsi ilahduttaa ihanan reippaalla ja hitusen röyhkeällä, mutta rakastettavalla olemuksellaan päiviämme.
Ja pitää huolen että kissat saavat sisäliikuntaa......

2. Nuke kissa


Nuke, vilkas riiviö, keksii milloin mitäkin. Toimettomana harvoin.
Aina valmis leikkiin, jopa puoli kolmelta aamuyöstä....
 

Tämä sieni ilahdutti myöhäissyksyn  aurinkoisena päivänä piha-aidan takana
 
 3. Tanssiva sieni



Valokuvan otin tottakai, näin hauskasta kaverista

 
4. Mummojen sisältä tulee uusia mummoja..🎵

 
Psykedeelinen ilme kasvoillaan. Mini me sieltä kurkistaa. 
Mallina ollut valokuva on alunperin tehty faceswap muokkauksella.
Alkuperäistä en sentään kehdannut laittaa näkösälle.

Kiitos Millin tästä ihanan mielenkiintoisesta haasteesta. Mahtavia aiheita on ollut jatkuvaan.
Elämä on vaan pitänyt niin kiireisenä.
 Monasti olen mieluillut haasteeseen mukaan,
jopa niin pitkälle, että olen tehnyt joitakin töitäkin.
Aika on vain aina mennyt,koronasta huolimatta johonkin muuhun.
Siellä ne kaapissa odottavat mahdollista myöhempää esiintuloa. 
Puhelimella joutessani olen käynyt kurkkailemassa haasteita ja teidän mahtavia töitänne.

Minusta tuli loppusyksyllä tuplamummo.
Olen nyt mönkkärillä huristelevan pojan lisäksi, myös liki nelikuisen pikkuneidin mummeli.
Mikäs sen ihanampaa.
 
 Täällä lisää mielenkiintoisia kuulakärkikynä töitä:










keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Mopsivauva

Voi pyhä Sylvi


Pieni... melko pieni mopsityttö muutti meille. 
Ikä tullessa 3kk. Ensimmäinen ilta alkoi näin ikävästi. 
Siis hänen ilmeestään päätellen. Tosin ei juuri pelännyt, muttei pitänytkään. 
Pesimme pennun syntymäkodin pentuaitauksen hajuista. 
Kolme kissaamme katselivat hitaasti uutta tulijaa. 
Pesulla saimme vieraan tuoksun pois. 
Kasvattaja oli antanut sille kivan nimen Triksi
Nimeä mietittiin joku päivä. 
Sylvi oli passeli ja kaunis nimi. Edellinen mopsimme oli Martti. 


Tässä on nukuttu jo yön yli ja jatkuva kuvaaminen alkoi jo ärsyttää. 
Ilme kertoo: Älä jaksa enää


Nuken ilme kaapin päällä lienee helposti tulkittavissa


Eikä Bibikään ilahtunut. Leppoisat päivät ovat nyt ohi. 
Terminaattori on valloittanut lattiatason. 


Sylvi itse on tilanteeseen tyytyväinen. 
Miten ihanaa onkaan pöläyttää kissalauma lattialta kaappien päälle. 



Mopsiksi Sylvi on hyvin vahvaleukainen. Joten kiireesti ostamaan purtavaa. 
Hampaiden hoitoon tarkoitetut purutikut katoavat noin pieneltä koiralta kitusiin käsittämättömän nopeaan. Nahkaiset puruluut ovat kutistuneet kuvan oton jälkeen kolmannekseen. Huonekalut maistuvat Sylville hyvin. Teräksisen astianpesukoneen alanurkkaan on testattu hampaita useasti. 


Leikkiä pitää. Tämän leikin nimi on taikaviitta. 


Uni yllättää usein kesken leikin. 
Valjaat löysin Lidlistä. Pentukoiralle mainiot. 
Ja lähes kaulattomalle mopsin pötykälle paremmat kuin panta. 


Syliin... 


Anna pusu


Pieni turvakoirani nukkuu mielellään sylissä


Sisälle haettiin iso koirahäkki öitä varten. Bibi meni tietysti häkkiin pötköttelemään. Siinä Bibikin vietti ensimmäiset yönsä, kun totutettiin kodin silloisiin koiriin. 
Alkuun Sylvi on yöt siinä, kunnes malttaa nukkua ja tarpeet onnistuu pääosin ulos. Häkki on olkkarissa. 
Yöt on pyhitetty kissoille. Susu on sängyllä odottamassa ja nukkuu tiukasti yön kainalossa. Bibi ja Nuke käyvät välillä myös vieressä hellimässä ja kehräämässä. 

Nyt Sylvi on jo hyväksytty laumaan. Sen kanssa leikitään, jopa Nukekin joka on porukan juroin. 
Nuke on kiltti ja hellä kaikille kunhan saa aikaa tutustumiseen. 

Kissat ovat kauhistuneita, kun Sylvi lirauttaa lattialle. Yrittävät peittää sitä. Siisteille kissoille se on kauhistus. Nyt onneksi suurin osa onnistuu jo ulos. Kynnenleikkuut, korvien ja naamapoimujen puhdistus hoituu myös hyvin. Ja rokotukset eläinlääkärissä hoituivat ongelmitta. 

Mopsihepuli on tila jota kissat eivät käsitä. Seuraavat silmät pyöreinä Sylvin hillitöntä ravia ympäri asuntoa. Ne näyttävät olevan ymmällään juoksusta jossa ei vaanita, ei saalisteta vaan juostaan päättömästi juoksemisen ja elämän ilosta🤣
 Ilmeistä päätellen pitävät Sylviä vähän pöhkönä. 

Sylvi on todella vilkas, kuin ensimmäinen mopsimmekin. 
Suloinen ja rakastettava. Kaikkien kaveri. Jo kasvattajan luona leimautunut hyvin ihmiseen. 
Iloinen, onnellinen pentu. 

Sylvi kuluttaa korona aikaan päiviään mm "louhimiseen" 
Louhii myös ukkelin aamulla sängystä ylös🤣



Tapaamme varmasti uudelleen 😆