Marjatta torkkuu sängyllään lounaan jälkeen. Havahtuu ääneen.."Hei Marjatta, lähdetäänkö ulos?"
Hänen silmänsä rävähtävät auki. Hetkeen hän ei tajua,mitä tapahtuu. "Kuka....Kaarina"
"Lähdetään ulos, aurinkoon". Marjatalle autetaan ulkovaatteet päälle. Kasvoilla on leveä hymy.
Kaarina juttelee, kyselee kuulumisia. Työntää pyörätuolia lumisella tiellä. Välillä pysähdytään suojaisaan paikkaan nauttimaan auringosta. Helmikuussa on pakkasta, mutta valo ja pieni kasvoilla tuntuva lämpö hellii Marjatan mieltä. Hän on niin iloinen, hymyileväinen, että ohikulkijat pysähtyvät juttelemaan.
Käydään marketissa ostamassa Marjatalle hedelmiä.
Takaisin tultua pelataan muistipeliä. Marjatalle tuodaan päiväkahvi. Jutellaan kaikesta mitä Marjatta muistaa.
Kaksi tuntia hurahtaa liian nopeasti. Kaarina halaa Marjattaa, vilkuttaa. "Tulen taas viikon päästä."
Viikon 7. Krapu
Kaunis kraputeksti. Olipa Kaarina sitten vapaaehtoistyöntekijä tai joku sukulainen, tytär, tuttu, ihana ihminen hän joka tapauksessa on.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. "Kaarina" on ystäväpalvelun työntekijä. Tekee paljon myös vapaaehtoistyötä vanhusten, seurakunnan ym. parissa. On iloinen, ystävällinen ja ihastuttava ihminen, joka saa 100 v mummelin säteilemään iloa ja onnea.
VastaaPoistaTulee mieleen ne ajat, jolloin kävin katsomassa Tepa-tätiäni palvelutalossa. Muistipeliä emme pelanneet, sen sijaan lauloimme Tepan lempilauluja.
VastaaPoistaNousivatpa muistot mieleen, kiitos.
Kiitos Susupetal, muistelen sinun kirjoittaneen blogissasi Tepa-tädistäsi ja kuinka kauniisti hänestä kirjoititkaan. Äitini on palvelutalossa ja "Kaarina" käy hänen luonaan. Nimet on vain tarinaa. Yksinäisyys on suurin murhe, kun lapset perheineen kaukana.
PoistaTuo vapaaehtoisystävänä toimiminen on arvokasta työtä. Minun ystävättäreni tekee sitä SPR:n porukassa.
VastaaPoistaKiitos kommentista Cara. Vapaaehtoistyö on todella arvokasta. Yksinäisyys palvelukodissa on surullinen asia. Ihailen ihmisiä, jotka antavat aikaansa vapaaehtoisesti vanhuksille,lapsille ja sairaille. Se jos mikä, on tässä maailmassa arvokasta työtä.
VastaaPoistaYstävä yllätti Marjatan! Kirjoitit sydänlämpöisen krapun!
VastaaPoistaKiitos Sini, ikäihmiset ovat tänään yhteiskunnassamme iso ryhmä. Siltikin usein väheksitty ja häviäjä. Terveydenhuollossa he päättäjien mielestä kuormittavat terveydenhuoltoa. Palvelukotipaikkoja liian vähän. Kotonaan on yksin, aivan liian paljon liian huonokuntoisia ihmisiä.
PoistaSe on jo heitteillejättöä. Ikäihmisille kuuluisi sama arvostus kuin muille, mutta ei meidän maassamme. Valitettavasti. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, jotka pitävät ikäihmisiä arvossa ja haluavat auttaa. Suuri kiitos heille🙏
Nyt ollaan ystävyyden ytimessä!
VastaaPoistaJeps, nimenomaan👍Kiitos kommentistasi.
PoistaKaunis hyvän mielen krapu.💖Ystävyyttä parhaimmillaan.
VastaaPoistaKaunis, herkkä tarina. Toivon, että minullakin on joskus Kaarina, joka tulee käyttämään ulkona, kun itse en jaksa lähteä.
VastaaPoistaTuollainen viikottainen parituntinen voi olla elämää kantava hetki saajalleen!
VastaaPoistaSydämellinen krapu. Kaunis ajatus auttaa. Sydämellinen teko olla ulkoiluseurana ja -apuna jollekin, jolle ulkoilu muuten ei onnistu.
VastaaPoista