Tänään

Täti tarjoili lapsille aina kaakaota ja elämän viisauksia. " Elämä on kuin luistelu, liukasta ja yllättävää." "Kukaan ei ole täydellinen." 

Eikä täydellinen ollut Fridakaan. 

"Tänään lähden"

Kaikki oli hoidettu. Omaisille jäisi vain tunnistaminen.

Hän painoi oven hiljaa kiinni.

Kuu valaisi hiljaisen tien.  Pian hän oli tutun järven rannalla. Hän riisui takkinsa laskostaen sen läheiselle kivelle.

Frida kahlasi viileään veteen hymyillen. Kohta hän olisi poissa. Kenenkään ei enää tarvitsisi olla vaivautunut hänen seurassaan.

Hän oli niin väsynyt ihmisten välinpitämättömyyteen,ilkeyteen, väheksyntään. Siihen hän ei kyennyt enää.

Kuikan huuto kiiri pitkin järven pintaa, pilvi peitti kuun....

Puhelimeen kilahti viesti tädiltä. "Tule kaakaolle"

VIIKON 11 Krapu/ täti, luistelu, kaakao

Väärinkäsitys

Viikon 10 krapu

Kuu oli lähes täysi. Kesken unien herännyt Hilma istui ikkunan ääressä  Palvelukodin piha näytti kuun valossa salaperäiseltä. 

Tumma hahmo ilmestyi ikkunan eteen, tuijottaen Hilmaa. Hilma kipsahti säikähdyksestä. Hannes siellä virnisteli, kutsuen ulos.

Hetken Hilma epäröi, mutta nyökkäsi Hannekselle. Pukeutui ja hiipi hiljaa ovesta.

Hannes ohjasi Hilman puutarhamajaan. Tarjolla oli teetä ja croissantteja.

Teen jälkeen he asettuivat pihatuoleihin nurmikolle ihailemaan kuuta. Lämmin yö teki tehtävänsä. Kumpikin nukahti.

Molemmat heräsivät ääniin ympärillään. "Oletteko kunnossa?" Ensihoitajat tönivät heitä varoen. Ohikulkija oli luullut heidän menehtyneen ja soittanut apua. 

Hilma ja Hannes repesivät iloiseen nauruun, "Se olisi ollut upea lähtö, yhdessä kuuta ihaillen, käsi kädessä"

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -blogin haaste

Hmmmm......onkohan tämä se ilontuoja...vai....mitä se mahtaa tuottaa? Tuleeko tuotos ulos tuosta värittömästä reiästä? 

Entäs jos minua on huijattu. Jos onkin "keisarin uudet vaatteet" tyylinen hökötys. Tai jos se poistaa jo jotakin olevaa......

Puuttuva väri

 Saa taiteilla -haaste 

Väri pakeni hänen kasvoiltaan.

Hän saapui sairaalan aulaan. Vatsasta kouraisi. Mieleen nousivat muistot. Hyvät ja huonot.

Tästä talosta hän oli onnellisena kantanut vastasyntyneet lapsensa kotiin. Käynyt useita kertoja tutkimuksissa, leikkauksissa, lääkärien  vastaanotoilla. 

Tänään hän meni kontrolli käynnille lääkäriin. Ultra ja verikokeet oli tehty jo aiemmin. 

Olo oli levoton, vaikka ultrauksessa ei näkynyt mitään uutta ja huolestuttavaa. Sairauden taakka lepäsi silti hartioilla. Hän oli alun alkaen päättänyt olla pelkäämättä. Olla antamatta sairauden pelon hallita elämäänsä. Hyvin hän oli siinä omasta mielestään onnistunut.

Väänsi vitsiä puuttuvista osista. Helisteli lääkedosettia, ikuinen ystävä,jota ilman ei eläisi. Nauroi, että pienestä se elämä on kiinni, kun otti pienen pillerin käteensä. Sääliä hän ei kaivannut. 

Silti olo oli kuin pelissä hävinneellä. Ärsytti. Kontrollikäynti pakotti hänet ajattelemaan sairauttaan. Hyvä,että tutkitaan, mutta ikuinen vakavan sairauden leima oli pysyvästi otsassa.

"Siitä ei pääse eroon,kunnes kuolema meidät erottaa"

Vaikka sairaus oli leikattu,hoidettu, hän ei pääsisi siitä koskaan eroon..entäpä jos....

Hätä

Viikon 9 Krapusanat, taikina, nostalgia, hätä 

Kaarlo astui ulos pubin ovesta. Sisältä kuului  musiikkia, höystettynä puheen sorinalla.  Kaarlo halusi raitista ilmaa.  Voimajuomia oli tullut nautittua hiukan liikaa.

Hän huomasi naisihmisen, joka vaikutti reippaasti humaltuneelta, ottaen jokaisen askeleen jälkeen, kaksi askelta takakenossa taaksepäin. 

Kaarlo kiirehti auttamaan. Tarttui kookasta naista kainaloiden alta.

Humps, nainen kaatui itseään paljon pienemmän Kaarlon päälle. Kaarlo pystyi tuskin hengittämään. Naisen vartalo tuntui veltolta kuin taikina.

Kaarlo huusi apua. Kaksi nuorta miestä riensi apuun,auttaen naisen ylös ja taksiin. Kaarlo kiitteli. 

Pubiin astui upea vaaleaverikkö. Kaarlo virkistyi palaten pubiin. "Täällä on nostalgiaa" huomautti nainen. "Niin kai " vastasi Kaarlo epäröiden. "Nostalgia oli hetken kateissa"

Kissamaista ruutuleikkiä

 SaaTaiteilla 

Näin meillä. Kolme kissaa tuntuvat välillä olevan kaikkialla. Niistä näkyvin on Nuke, siltä ei jää mikään huomaamatta. 

Ne elävät omassa maailmassaan, rinnakkain kanssamme. Silti en ole ollenkaan varma, onko meidän vai kissojen maailma todellisempi. Oletan,että kissojen.....

Unelman etupiha

 Taivas, voima, vihreä viikko 8. Krapu

Unelman etupiha

Pihanurmi oli tumman vihreä.  Nurmikolla komeili uusi päältä ajettava leikkuri. Poissa oli iänikuinen, pätskähtelevä, työnnettävä leikkuri, joka sammui yhtenään. 

Unelma salli Kaarlon leikata vanhalla, vasta illemmalla, ettei kukaan näkisi sitä. Tänään hän suorastaan yllytti leikkaamaan silloin, kun naapurit olivat ulkona.

Talo ja piha edustivat Unelmalle kaikkea, mistä  hän oli aina haaveillut. 

Nyt naapurin Irene lähestyi kadulla heidän pihaansa. Unelma kipaisi istumaan terassille. Huhuili Kaarloa tulemaan kylmälle siiderille nurmikon leikkuun välissä.

Taivas näytti silloin voimansa. Äkillinen ukkospuuska tarttui uuteen aurinkotuoliin, heittäen sen Kaarlon päälle. Ruohonleikkuri ajautui aidan läpi naapurin pihalle, katkoen mennessään pensasaidan ja Unelman kauniit kukkaset.  

"Eeiiiiiiii....Kaarlo!